Siirtolaisten taloudellinen merkitys

Kuva: Shavar Ross (CC)

Ihmisten liikkuvuus on aina ollut olennainen tekijä kapitalismin kehityksessä. Paremman elämän toivossa elinympäristöstä toiseen siirtyneet ovat tuottaneet huomattavan osan niistä sosiaalisista ja teknologisista muutoksista, joiden ansiosta tuotanto on viime vuosisatoina kehittynyt ennätyksellisen nopeasti.

Viimeisten vuosikymmenten aikana siirtolaisuuden taloudellisessa roolissa on kuitenkin tapahtunut merkittäviä muutoksia. Toisen maailmansodan jälkeen siirtolaisuus suuntautui lähinnä entisistä siirtomaista ja Etelä-Euroopasta läntisiin teollisuusmaihin. Kasvava teollisuus tarvitsi jatkuvasti lisää työvoimaa. Valtaosa näistä siirtolaisista oli nuoria miehiä.

Talouden muutoksen myötä laillista siirtolaisuutta on alettu rajoittaa entistä tiukemmin, mutta siirtolaisuuden taustalla vaikuttavat taloudelliset rakenteet eivät ole kadonneet. Toivo paremmasta elämästä saa ihmiset liikkumaan esteistä huolimatta. Liikkumisen kriminalisointi pakottaa yhä useammat oikeudettomaan asemaan.

Nykyisin siirtolaiset sijoittuvat ennen kaikkea matalapalkkaisille palvelualoille tai maatalouteen. Kasvava osa heistä on naisia.

Useilla voimakkaasti kasvavilla aloilla siirtolaisten merkitys on keskeinen. Esimerkiksi Etelä-Euroopassa ja Kaliforniassa monet talouden sektorit ovat heidän työvoimastaan täysin riippuvaisia. Erään arvion mukaan Espanjan talouskehitys olisi kääntynyt laskuun ilman maahan viimeisen kymmenen vuoden aikana saapunutta 3,2 miljoonaa siirtolaista. Halvan työvoiman siivittämänä Espanjan talouskasvu on ollut keskimäärin 2,6 prosenttia vuodessa.

Suomessa oikeudettoman työvoiman merkitys on suurin rakennusalalla ja maanviljelyksessä. Valtaosa tällaisesta työvoimasta on virolaisia ja venäläisiä, jotka tulevat maahan turisteina ja tekevät työtä muutamia viikkoja tai kuukausia kerrallaan, mutta eivät jää pysyvästi asumaan Suomeen.

Etnisen syrjinnän vuoksi ulkomaalaisten on usein vaikea saada koulutustaan vastaavaa työtä, minkä vuoksi he joutuvat ottamaan vastaan mitä tahansa tehtäviä millä tahansa palkalla. Esimerkiksi Suomen pizzeriat ja kebabravintolat ovat täynnä korkeakoulutettuja. Virallisen työllistymisen vaikeudesta johtuen moni siirtolainen työskentelee pimeästi.

Siirtolaisten tilanteessa korostuu usein nykykapitalismille ominainen työvoiman kontrolloimisen muoto, jossa koko elämä kytketään työhön. Kun oleskeluoikeus on riippuvainen työmarkkinastatuksesta, riippuvat myös kaikki työn ulkopuoliset sosiaaliset suhteet palkkatyöstä ja työnantajan mielivallasta. Työntekijän neuvotteluvara on tällaisessa tilanteessa olematon.

Euroopassa ja Yhdysvalloissa harjoitettava siirtolaisuuspolitiikka on johtanut työvoiman hierarkisointiin ja oikeudettoman työntekijäreservin syntyyn. Parhaassa asemassa ovat yleensä vauraimmilta lähialueilta kotoisin olevat siirtolaiset, joilla on varaa tulla maahan laillisesti turistiviisumilla ja yksinkertaisesti ylittää viisumin voimassaoloaika. Heikoimmin menee niillä, jotka matkustavat kauempaa eivätkä voi valita työtään – esimerkiksi siksi, että ovat velkaantuneet ihmissalakuljettajille.

Köyhemmissä maissa taloudellisen tasa-arvon lisäämisen nimissä tehdyt uudistukset saattavat paradoksaalisesti jopa kannustaa ihmisiä etsimään parempaa tulevaisuutta muualta. Esimerkiksi monissa Latinalaisen Amerikan maissa Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailmanpankin rakennesopeutusohjelmat ovat tehneet koulutuksesta huomattavasti aiempaa kalliimpaa. Lasten koulutuksen kustantaminen taas on eräs yleisimpiä syitä sille, että etenkin naiset hakeutuvat Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin työskentelemään raskaissa ja pienipalkkaisissa hoiva- ja palveluammateissa.

Halvan työvoiman tarjonnan edellytyksenä on siirtolaisten aktiivinen toimijuus. Se, että ihmiset kaikista esteistä ja kontrolleista huolimatta haluavat liikkua ja tavoitella parempaa elämää, mahdollistaa heidän riistämisensä oikeudettomana työvoimana. Siirtolaisten rohkeus ja aloitteellisuus palvelee toisin sanoen myös pääoman – edullisia ja kuuliaisia työläisiä hyödyntävien työnantajien – etuja.

Siirtolaiset ovat nykykapitalismille korvaamatonta työvoimaa juuri siksi, että he kykenevät tulemaan toimeen mitä moninaisimmissa ympäristöissä ja selviämään pysyvien maamerkkien puutteesta huolimatta.

Markus Himanen, Dan Koivulaakso, Jukka Könönen ja Eetu Viren