Veroparatiisit

Kuva: Tax Justice Network

Maailmassa on noin 70 veroparatiisia. Ne ovat valtioita tai alueita, jotka tarjoavat ulkomaisille sijoittajille ja yrityksille alhaista tai nollaverotusta. Lisäksi ne lupaavat salaisuuden verhon, joka suojaa taloudellisia toimijoita läpinäkyvyyden ja tilivelvollisuuden vaatimuksilta. Näin tehdessään ne tarjoavat alustan myös korruption ja kansainvälisen rikollisuuden rahavirroille.

Kun maailmansotien runtelemassa Euroopassa lähdettiin rakentamaan kireään verotukseen ja avoimeen yhteiskuntaan perustuvia hyvinvointivaltioita, osa valtioista päätti toisin. Keveän verotuksen ja pankkisalaisuuden avulla niistä tuli maailmantalouden vapaamatkustajia.

Kun pääomien liikkeet 1980-luvulla vapautettiin, veroparatiiseissa uinunut aikapommi räjähti. Pääomia virtasi niihin yrityksistä ja sijoittajilta, joilla ei ollut niihin mitään todellista sidettä.

Veroparatiisien määrä kasvoi samalla kun niiden käyttö helpottui. 1990-luvun puolivälissä Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) arvioi, että yli puolet maailman valuuttavirroista kulkee veroparatiisien kautta. Muiden maiden veronmenetykset nousevat päätä huimaaviksi.

Veroparatiisit ovat globaalitaloudessa sekä vallankäyttäjiä että vallankäytön kohteita. Vallankäyttäjiä ne ovat siksi, että nollaverotus luo painetta veronalennuksiin muissa valtioissa. Säätelyn puutteellisuus puolestaan painostaa vähentämään säätelyä muuallakin.

Usein veroparatiisit ovat kuitenkin pieniä valtioita, jotka ovat alttiita painostukselle ja korruptiolle. Esimerkiksi Caymansaarilla on 45000 asukasta ja 70000 yhtiötä. Verojen välttelyn tekniikoiden kehittämisestä on tullut suurille kirjanpitoyhtiöille ja finanssiyrityksille tuottoisaa liiketoimintaa. Verotuloille haitallista lakiuudistusta ei välttämättä saa lobattua läpi rikkaassa teollisuusmaassa, mutta 45000 asukkaan valtiossa se on helpompaa.

Veroparatiiseista hyötyvät erityisesti monikansalliset yritykset, rikkaat yksityishenkilöt, sekä kansainvälinen rikollisuus. Monikansalliset yritykset hyödyntävät veroparatiiseja ohjaamalla muissa maissa syntyneitä voittoja veroparatiisitytäryhtiöihinsä. Näin voittoja voidaan kartuttaa verottomasti. Muuta merkittävää taloudellista perustetta kuin verojen välttäminen tähän toimintaan ei yleensä ole.

Yksityishenkilötkin sijoittavat rahojaan veroparatiisitileille ja vakuutuksiin. Veroparatiisisijoituksista saatava tuotto on esimerkiksi Suomen lakien mukaan verotettavaa tuloa, mutta usein verojen maksu jää sijoittajan oman omantunnon varaan. Tämä on seurausta veroparatiisien korkeasta pankkisalaisuudesta. Korkeasta pankkisalaisuudesta hyötyy myös kansainvälinen rikollisuus, joka voi sen avulla häivyttää rikollisten rahojensa alkuperän.

Veroparatiiseihin puuttuminen edellyttää kansainvälisen yhteistyön tehostamista. Lisäksi valtioiden tulisi pidättäytyä tarjoamasta välineitä, jotka helpottavat veroparatiisisijoittamista. Esimerkiksi Suomen pörssissä on mahdollista sijoittaa osakkeisiin tekaistun henkilöllisyyden turvin. Ongelma olisi mahdollista korjata lakimuutoksella, mutta tätä ei ole tehty.

Suomessa veroparatiisiongelmaa on pitänyt esillä Attac. Tutkijoista, kansalaisaktivisteista ja muista ongelmasta huolestuneista tahoista koostuva kansainvälinen Tax Justice Network on hyvä lähde aiheeseen.

Matti Ylönen

(Tekstiä on viimeksi muokattu 16.10.2008)

Lisätietoa aiheesta:
Matti Ylönen: Veroparatiisit – 20 ratkaisua varjotalouteen (Into Kustannus & Like, 2008)