Yhtiöiden valta maailmantaloudessa

Kuva: Steffen Nork (CC)

Yhtiöiden kansainvälistyminen ja koon kasvu tuovat mukanaan sekä hyviä että huonoja asioita. Monikansallisten yritysten avulla pääoma, teknologia ja tietotaito liikkuvat nopeasti maasta toiseen. Menneiden vuosikymmenien talouskasvun – ja hyvinvoinnin – yksi keskeinen tekijä on ollut yritysten innovatiivisuus.

Miksi ylikansallisia suuryrityksiä sitten karsastetaan niin paljon?

Yhtiöiden valta on voimistunut viime vuosikymmeninä, valtioiden vähentynyt. Poliittisen ilmaston ja teknologian muutos on tehnyt suuryrityksistä erittäin liikkuvia, ja valtiot joutuvat kilpailemaan yhtiöiden suosiosta. Yhtiöt ovat yhä enemmän ylikansallisia.

Yrityksistä on tullut myös selkeämmin omistajien nopean voiton välineitä. Niiden siteet ympärillä olevaan yhteiskuntaan ovat löyhtyneet. Varsinkin suuryritysten omistajilla on kansalaisuudesta riippumatta pelikenttänä koko maailma. Suuren konsernin eri yhtiöt voivat olla mekaanisia pelinappuloita globaalissa pelissä, jossa tuotantoa ja kirjanpidollisia voittoja siirretään sinne, missä kustannukset ja verot ovat matalimmillaan.

Etenkin kaivos- ja öljyteollisuudessa suuryhtiöiden perintö on murheellinen. On useita tapauksia, joissa yhtiöt ovat riistäneet luonnonvarat ja jättäneet tilalle kurjistetun maan sekä korruptoituneen valtion. Esimerkiksi Nigerian valtavat öljytulot ovat valuneet ulkomaisten yritysten ja lahjottujen valtionpäämiesten käsiin. Julkisessa keskustelussa keskitytään kuitenkin puhumaan kehitysmaiden korruptoituneista poliitikoista; heidän länsimaisten liikekumppaniensa vastuu jää vähemmälle huomiolle.

Yritysten suuren koon vuoksi niiden valta pienissä maissa voi nousta kohtuuttomaksi. Esimerkiksi Botnian Uruguayhin rakentaman paperitehtaan väitetään kasvattavan maan bruttokansantuotetta 1,6 prosentilla. Tämä on puolet Nokian vaikutuksesta Suomen bruttokansantuotteeseen. Kokonsa vuoksi Botnia on voinut vaatia itselleen etuja, joita pienemmät yritykset eivät saa, kuten verohelpotuksia ja valtion tukiaisia.

Itse asiassa suurityksille myönnetään varsin usein verohelpotuksia ja suoranaisia avustuksia, vaikkapa säännösten hölläämisen takia. Tämä antaa niille vääristynyttä kilpailuetua.

Suuryritysten valta on usein myös demokratian este.

Yhdysvalloissa vaalien merkittävin taistelu on taistelu rahasta: se kuka saa taakseen riittävästi miljoonia käydäkseen massiivista vaalikampanjaa, on varmistanut paikkansa vähintään loppusuoralla. Ilman yhtiöiden ja varakkaiden yksityishenkilöiden tukea menestyminen ei onnistu.

Toisaalta yrityksillä on valheellisen mainonnan ja PR-toiminnan avulla mahdollisuuksia muuttaa kansalaisten käyttäytymistä jopa heidän omaa etuaan vastaan. Tupakkayhtiöt esimerkiksi ovat maksaneet mittavia summia asiantuntijoille, jotka ovat kiistäneet tupakan haitalliset vaikutukset oikeudessa. Geneettisesti muokattuja elintarvikkeita tuottavat yhtiöt puolestaan pyrkivät syöttämään omaa tietoaan näennäisesti puolueettomien tahojen kautta kuluttajia hämätäkseen.

Yhä suurempia yrityksiä
Suuryhtiöiden rakenne on nykyään hyvin ontto ja liikkuva. Omistuksen keskiössä on brändi ja tietotaito. Tekninen valmistaminen ostetaan usein alihankkijoilta, joita voi olla tuhansia.

Suurimmat yritykset ovat silti kasvaneet niin valtaviksi, että kauppaa käydään jo enemmän yhtiöiden sisällä kuin niiden välillä. Jopa 60 prosenttia kaikesta kaupasta maiden välillä on yhtiöiden sisäistä.

Liikevaihdolla, voitolla ja osakkeiden markkina-arvolla mitattuna maailman suurin yhtiö vuonna 2006 oli yhdysvaltalainen Exxon, jonka myyntitulot olivat 340 miljardia dollaria (vain 24 maalla on tätä suurempi bruttokansantuote). Yhtiön voitto kipusi yli 36 miljardiin, ja sen osakkeiden kokonaisarvo oli 224 miljardia dollaria. Työntekijämäärältään suurin on päivittäistavaraketju Wal-Mart, jonka palveluksessa on noin 1,7 miljoonaa henkeä.

Suurimpien yritysten listaa hallitsevat pankit ja öljy-yhtiöt. Listasijoitukset vaihtelevat sen mukaan, miten suuruutta mitataan (otetaanko koon mittariksi liikevaihto, työntekijämäärä, varannot vai voitto). Mikäli kokoa mitataan varannoilla, pankit hallitsevat kilpailua suvereenisti. Niistä suurimpien varannot nousevat lähelle kahta biljoonaa dollaria. Voitoilla mitattuna suurimpia ovat öljy-yhtiöt.

Suuryhtiöt ovat luonteeltaan sikäli ristiriitaisia, että vaikka niiden omistus on jakaantunut pieniin osiin eri puolille maailmaa, niillä on silti "kansallisuus".

Suurimman suomalaisyrityksen, Nokian, tulot olivat vuonna 2006 noin 54 miljardia ja voitot 5,7 miljardia dollaria. Nokian palveluksessa työskenteli vajaat 63 000 henkeä. Erään listan mukaan se oli maailman 135. suurin yhtiö.

Nokian omistus on hyvin hajallaan maailmalla. Enitän sitä omistetaan Yhdysvalloissa, jossa sijaitsee yhtiön 44 prosenttia osakkeista. Suomi on neljäntenä 9 prosentin osuudella. Suurimmat yksittäiset omistajat ovat silti suomalaisia. Sadan pääomistajan joukossa ulkomaalaisia on harvakseltaan.

Vuonna 2005 Suomessa toimi Tilastokeskuksen mukaan 236 435 yritystä, joissa työskenteli 1 328 451 ihmistä. Yritysten määrä lisääntyi 1990-luvun loppupuoliskolla vuosittain keskimäärin 3,5 prosenttia. 2000-luvun alkuvuosina yritysten määrän kasvu alentui keskimäärin vajaaseen prosenttiin vuodessa, nopeutui 1,7 prosenttiin vuonna 2004 ja pysyi suunnilleen samoissa lukemissa vuonna 2005.

Jorma Penttinen