- ETUSIVU
- Maailmantalouden historiaa
- Talouden perusesittely
- Kansallisen päätöksenteon mahdollisuudet ja rajat
- Maailmankauppa
- Finanssimarkkinat vs. todellinen talous
- Maailmantalouden omistussuhteet
- Yhtiövalta
- Talous ja ympäristö
- Maailmantalous ja turvallisuus
- Velkatalous veitsenterällä. Pori 23.7.
- Työ
- Siirtolaisuus
- Kuluttajuus
- Kehitys
- Sosiaalinen talous
- Kansalaisyhteiskunta
- TAUSTATEKSTIT
- Lyhyet esittelyt
- Uusliberalismi ja Suomi
- Kuinka kapitalismi tappaa demokratian
- Rahoitusmarkkinoiden panttivankina
- Finanssikriisi ja kehitysmaat
- Kymmenen vuotta Aasian talouskriisistä
- Subprime-kriisistä kestävään rahoitukseen
- Maailmantalous tarvitsee suunnanmuutoksen
- Kansainvälinen verotus
- Etelän pankki: toisenlainen rahoituslaitos
- Julkiset palvelut Euroopassa
- Vaihtoehtoja julkispalveluiden yksityistämiselle
- Uusi työ
- Kuka omistaa ruoan?
- Köyhyys, epätasa-arvo ja ihmisoikeudet
- Myytti kehitysavusta
- Kehitysmaat ja historian opetukset
- Pelkkä apu ei riitä
- Kehitysrahoituksen uudistaminen
- Kehityksen rahoitus julkisvaroin
- KOLUMNIT
- Sivilisaatio vaakalaudalla
- Viiden kriisin maailma
- Yhteinen raha valuu yksityisille
- _Kriisi? Mikä kriisi?
- Kansalaiset G20-kokouksen ulkopuolella
- G20-kokous ja dollarin tulevaisuus
- Kenen ihmisoikeudet?
- Köyhyyden poistaminen edellyttää kestävää kasvua
- Rakennusalan talousrikollisuuden uhrit
- Miten kuluttajia tuotetaan?
- Siirtolaisia on monenlaisia
- Pohjavesien ehtyminen kuihduttaa sadot
- Lamaa ja muutosta odotellessa
- Kaupungeissa kasvaa mahdollisuus
- Globalisaatio ja köyhyys
- Agribisnes, agroekologia ja Latinalainen Amerikka
- Afrikka ja vuosituhattavoitteet
- Irakin sota iskee Yhdysvaltain talouteen
- Kannattavaa kansainvälistymistä?
- Chile, uusliberaalin ajattelun mallimaa
- Globaali tasa-arvo – teoria ja todellisuus
- Globaali kapitalismi ja demokratian monarkisoituminen
Rahan luonti vaatii vain pankkiasiakkaan luottamuksen
Artikkeli linkittyy paikkoihin
Kuva: Alberto Avramidis (CC)
On hämmästyttävää, että suurin osa ihmisistä luulee rahan tulevan valtion painokoneista. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä vain kolme prosenttia esimerkiksi Ison-Britannian rahasta on valtion luomaa. Loppuosasta vastaavat pankit.
Kuinka pankki sitten luo rahaa? Suoraan sanottuna: tyhjästä. Rahaa syntyy aina, kun pankki myöntää lainaa.
Ihmiset kuvittelevat, että ottaessaan lainaa he saavat pankista rahaa, jonka joku muu on sinne tallettanut. Näin asia ei ole. Pankki tekee lainaa myöntäessään eräänlaisen taikatempun: Laina luodaan avaamalla kaksi tiliä, käyttötili ja lainatili. Lainatessaan 10 000 euroa asiakas saa käyttötililleen 10 000 euroa, jolla hän voi tehdä mitä tahtoo. Lainatilille merkitään myös kymppitonni. Tämän asiakas on nyt velkaa pankille.
Kun nämä kaksi tiliä lasketaan yhteen, tulokseksi saadaan nolla. Asiakas näennäisesti omistaa toisen tilin saldon ja on toisen velkaa pankille. Jos hän sattuisi peruuttamaan sopimuksen ja maksamaan lainan takaisin, jäljelle ei jäisi yhtään rahaa. Tulos on siis todellakin pyöreä nolla.
Yllä kuvatussa tapahtumassa käteinen ei vaihda omistajaa missään vaiheessa. Kyseessä on pelkkä tilinpidollinen temppu.
Pankki alkaa veloittaa korkoa siitä, että on luonut lainaamansa rahan. Rahan, jota ei käytännössä ole olemassa, vaikka se rahalta tuntuikin, koska asiakas pystyi kuluttamaan sitä käyttötililtään kuten rahaa ikään. Tämä selventänee, miksi pankit tekevät niin suuria voittoja: ne luovat rahaa tyhjästä ja veloittavat sitten asiakkailtaan korkoa sen käytöstä.
Totta kai pankit tarvitsevat myös käteistä, jotta ne voivat antaa seteleitä niille, jotka niitä haluavat nostaa. Tähän tarvitaan sitä kolmea prosenttia rahasta, joka tulee valtion painokoneista.
Pankit eivät tietenkään voi toistaa lainaustemppuaan loputtomiin. Ennen pitkää asiakkaat huomaisivat, ettei pankki pysty pitämään lupaustaan siitä, että heidän tileillään olevaa rahaa voidaan käyttää heidän omiin maksuihinsa. Niin kauan kuin ihmiset luottavat siihen, että pankista voi halutessaan nostaa rahansa, pankit eivät kuitenkaan tarvitse käteistä. Ne voivat vain teeskennellä, että sitä riittää. Vasta kun ihmiset menettävät tuon luottamuksen, käteistä on oltava.
Ongelmana on, että pankit lainaavat ulos aina enemmän rahaa kuin niillä oikeasti on. Siksi on olemassa riski, että jos ihmiset ryntäävät joukoittain nostamaan säästöjään, käteinen loppuu. Näin kävi esimerkiksi brittiläiselle Northern Rock -pankille syksyllä 2007.
Nyt tuokin riski on poistettu. Iso-Britannian hallitus on nimittäin asettunut pankkien takaajaksi. Pankit voivat siis lainata entistä enemmän rahaa entistä pienemmällä riskillä. Toisin sanoen ne voivat saada aiempaa suurempaa korkoa rahalle, jonka ne ovat luoneet tyhjästä. Ei ole ihme, että pankit ovat maailman suurimpia yrityksiä. Niiden päätuotteen valmistaminen ei maksa niille mitään.
Onko tätä kaikkea vaikea uskoa? Et ole epäilyssäsi yksin. Viime vuosisadan toiseksi suurin taloustieteilijä John K. Galbraith selitti tämän epäilyksen syytä näin: "Prosessi, jolla pankit luovat rahaa on niin yksinkertainen, että ihmismieli hylkii sitä." Galbraith oli oikeassa: prosessi on niin yksinkertainen, ettemme halua myöntää maksavamme siitä.
Richard Murphy
Suomennos Mikko Silvennoinen


