You are here

Alueelliset kauppasopimukset

Maailman kauppajärjestön kauppaneuvottelujen jumiutuminen on siirtänyt kauppapolitiikan painopistettä

Maailmankaupan säätelyn purkamista on toteutettu viime vuosikymmeninä Maailman kauppajärjestön WTO:n ja sen edeltäjän GATT:n puitteissa. WTO:n kauppaneuvottelujen jumiutuminen 2000-luvulla on siirtänyt painopisteen alueellisiin ja kahdenvälisiin kauppaneuvotteluihin.

Euroopan unioni on käynyt vuodesta 2002 asti alueellisia kauppaneuvotteluja 77 Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtion (AKT-maat) kanssa. Näiden niin sanottujen EPA-sopimusten (engl. Economic Partnership Agreements) tarkoituksena on yhdistää kauppa- ja kehityspoliittisia tavoitteita. Sopimusten suunniteltiin astuvan voimaan vuoden 2008 alusta erilaisten siirtymäaikojen puitteissa, mutta lähinnä AKT-maiden varausten vuoksi aikataulussa ei olla pysytty.

EPA-sopimuksia pidetään erityisesti kehityspoliittisena työkaluna. Sopimusten tavoitteena on vapauttaa kauppaa, edistää maiden taloudellista kehitystä ja tukea alueellista yhdentymistä. EPA-neuvottelujen epämääräisyys kaupan ja kehityspolitiikan suhteen herättää epäluuloja: kuka sopimuksista lopulta hyötyy?

Neuvotteluja on käyty kuuden maaryhmän kanssa. Ryhmien jäsenten toivotaan syventävän keskinäistä taloudellista yhteistyötään. Osa ryhmistä on uusia ja vakiintumattomia ja yhteistyö niiden puitteissa saattaa jopa heikentää olemassa olevia yhteistyörakenteita naapurimaiden välillä. On myös olemassa uhka, että EPA-sopimukset julkilausutuista tavoitteista huolimatta ohjaavat ulkomaankauppaa Euroopan suuntaan, pois alueellisilta markkinoilta. Tällöin suurempia markkinoita ja talouskasvua ei välttämättä syntyisi, vaan seurauksena olisi vahvempi riippuvuus EU:sta.

EPA-neuvottelut ovat käytännössä edenneet hitaasti ja pienin askelin. Joissain neuvotteluissa on sovittu väliaikaisista tai muuten suppeammista sopimuksista. Karibian maiden kanssa tehty EPA-sopimus allekirjoitettiin jo vuonna 2008 ja se hyväksyttiin EU:ssa vuonna 2009. Monet sopimukseen kuuluvat Karibian maat eivät kuitenkaan ole vielä allekirjoittaneet sitä.

Myös Maailman kauppajärjestön WTO:n tavoitteena on maailmankaupan vapauttaminen. Samaan aikaan, kun neuvottelut WTO:ssa ovat pahasti vastatuulessa, yritetään EPA-sopimuksiin ujuttaa mukaan aiheita, jotka on jo jätetty WTO:ssa neuvottelujen ulkopuolelle, erityisesti kehitysmaiden ja kansalaisjärjestöjen vastustuksen takia. Näihin lukeutuu muun muassa palveluiden vapauttaminen. Esimerkiksi terveyspalveluiden yksityistäminen köyhässä maassa uhkaa eniten kaikkein köyhimpien ihmisten elintärkeiden palveluiden saantia.

Monet kehitysmaat ovat saaneet valtaosan tuloistaan tullimaksuista ja kaupan epäsuorista veroista. EPA-sopimukset edellyttävät merkittäviä tullimaksujen alentamisia. Valtion tulojen menetys vaikuttaa julkisten palveluiden tarjoamiseen, palkkoihin ja työllisyyteen. Budjetin kiristyessä omien kehityshankkeiden toteuttaminen – esimerkiksi ympäristönsuojelun, demokratian tai peruskoulutuksen kehittäminen – on entistä vaikeampaa.

EU:n ääntä neuvotteluissa käyttää Euroopan komissio. Komissio ei ole suoraan parlamentaarisessa valvonnassa, ja Euroopan parlamentti ja kansalliset kansanedustuslaitokset ovat olleet tyytymättömiä tiedonsaantiin EPA-neuvotteluista.

Neuvottelun osapuolet ovat harvoin tasavertaisia. Komissiolla on riittävästi sekä rahaa että työntekijöitä tehokkaaseen neuvotteluun. Vastapuolella saattaa olla valtio, jonka ainoan neuvottelijan vastuulla ovat maan kaikki kauppasopimukset. Joskus köyhät valtiot lähettävät varojen ja väen puutteen vuoksi neuvotteluihin yhteisen edustajan, jonka pitäisi seurata useita samanaikaisia neuvotteluja.