You are here

Bruttokansantuote (BKT)

Talouden mittarilla on merkitystä

Bruttokansantuote (BKT) mittaa kaikkien tietyllä alueella tuotettujen tavaroiden ja palveluiden arvoa tietyllä ajanjaksolla. Yleisesti BKT ilmoitetaan henkeä kohti, jolloin se ilmaisee yhden henkilön keskimäärin tuottamien tavaroiden ja palveluiden arvon. Tämä antaa yleiskuvan ihmisten keskimääräisestä rahallisesta elintasosta tai tuotantokyvystä. BKT:n avulla on helppo verrata eri maiden elintasoa.

Esimerkkejä BKT:sta henkeä kohden vuonna 2011:
Suomi: 49 391 dollaria
Venäjä: 13 089 dollaria
Tansania: 529 dollaria

Koska BKT ei huomioi elinkustannusten eroa eri maissa, on myös kehitetty niin sanottu ostovoimakorjattu BKT, joka arvioi, mitä rahalla käytännössä saa. Tämä tasoittaa lukuja huomattavasti, koska esimerkiksi leipä on Tansaniassa halvempaa kuin Suomessa.

Kun hintataso huomioidaan, edellinen lista näyttää tältä:
Suomi: 36 236 dollaria
Venäjä: 16 736 dollaria
Tansania: 1515 dollaria

Ostovoimakorjatussakin BKT:ssa on ongelmansa. Ensinnäkään se ei mittaa alueen sisäisiä elintasoeroja mitenkään. Siten korkeakaan BKT:n taso ei takaa, että kaikilla kansalaisilla olisi varaa vaikkapa ruokaan. Tämä on keskeinen ongelma monissa talouden mittareissa. Ongelman korjaamiseksi mittareita voi täydentää esimerkiksi niin kutsutulla gini-indeksillä, jonka asteikolla 0 tarkoittaa tulojen täydellistä tasajakoa ja 100 täydellistä keskittymistä. Vuonna 2008 gini-lukema oli Suomessa 26,8 ja Meksikossa 51,7.

BKT:n ainoa ongelma ei kuitenkaan ole sen kyvyttömyys ottaa huomioon tuloeroja. Esimerkiksi sota kasvattaa väliaikaisesti kansantuotetta, koska sotakaluston ostot lisäävät tuotantoa. Myös ympäristökatastrofien jälkien korjaaminen nostaa bruttokansantuotetta. BKT onkin sokea sille, onko jokin toiminta ihmisten elämän kannalta hyvää vai huonoa. Se ei myöskään huomioi ympäristön tuhoutumista tai inhimillistä kehitystä.

Bruttokansantuotteelle on esitetty vaihtoehtoja, jotka ottaisivat paremmin huomioon sen ongelmat. Näihin kuuluvat muun muassa inhimillisen kehityksen indeksi (Human Development Index) ja onnellinen planeetta -mittari (Happy Planet Index).

YK esitteli vuonna 2011 moniulotteisen köyhyysmittarin (Multidimensional Povery Index, MPI), joka yhdistää useita hyvinvointia mittaavia teemoja yhteen. MPI tekee mahdolliseksi verrata maita, alueita, etnisiä vähemmistöjä tai muita ryhmiä ravitsemustilanteen, lapsikuolleisuuden, puhtaan juomaveden ja puhtaan veden ja viemäröinnin palveluiden perusteella. Näin saadaan näkyviin erityisesti moniulotteinen köyhyys ja ongelmat, joita dollarimittaukset eivät tuo esiin.

Uusien köyhyysmittareiden taustalla on ollut parantunut tietojen ja tilastojen saanti kehitysmaista. Toisaalta monet kehityksen kannalta tärkeät ulottuvuudet, erityisesti erilaiset positiiviset ihmisoikeudet, jäävät yhä usein katvealueelle. Vaihtoehtoja on siis olemassa, mutta BKT:n ylivalta jatkuu niistä huolimatta.

www.happyplanet.net
http://www.ophi.org.uk/policy/multidimensional-poverty-index/