You are here

Demokratia

Visiona kansalaisten valta

Demokratiaa pidetään yleensä tavoiteltavimpana ja toivottavimpana hallintomuotona. Sanalla viitataan erilaisiin hallintomuotoihin, joita määrittää kansanvalta ja joissa kansa siis osallistuu päätöstentekoon vähintään valitsemalla edustajansa käyttämään valtaa.

Demokratia yhdistetään usein ensisijaisesti valtioihin, ja sen juurien katsotaan ulottuvan antiikin Kreikkaan. Moderneissa valtioissa demokratialla viitataan yleensä hallintomuotoihin, joita yhdistävät avoimet, vapaat vaalit, enemmistöpäätökset ja järjestelmä vallan keskittämisen estämiseksi. Vallan keskittämistä ja väärinkäytöksiä estetään muun muassa riippumattomalla oikeusjärjestelmällä sekä erottamalla lainsäädäntö- ja toimeenpanovallat toisistaan. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että hallintomuoto sisältää jonkinlaisen parlamentin tai eduskunnan ja hallituksen.

Usein demokratia ymmärretään suhteellisen kapeasti edustukselliseksi demokratiaksi, jossa kansalaisten valitsemat edustajat tekevät päätöksiä oman harkintansa mukaan. Käytännössä demokratiaa voidaan kuitenkin toteuttaa hyvin monin tavoin ja monella tasolla, ulottuen hyvin pienistä yhteisöistä aina suunnitelmiin maailmanlaajuisista demokraattisista järjestelyistä. Myös demokratian muotoja on monia; kyse voi olla paitsi edustajien äänestämisestä myös monenlaisista suoran demokratian muodoista. Näihin kuuluvat esimerkiksi kansanäänestykset ja kansalaispäätökset.

Esimerkki neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä oli vuoden 1994 äänestys Suomen liittymisestä Euroopan yhteisöön (nykyiseen EU:hun). Sen tulos ei ollut laillisesti sitova, mutta kansanäänestyksen tuloksesta poikkeaminen olisi ollut moraalisesti hankalaa. Toisena ääripäänä Sveitsissä kansalaiset voivat itse laittaa alulle äänestyksiä keräämällä tarpeeksi suuren määrän allekirjoituksia aloitteeseen. Näiden äänestysten tulokset sitovat päättäjiä. Suomessa on ollut vuodesta 2012 lähtien mahdollista kerätä 50 000 nimeä kansalaisaloitteeseen, joka sen jälkeen päätyy eduskunnan äänestettäväksi.

Talouden globalisaation on usein katsottu rajoittavan demokratian toimintaedellytyksiä ja mahdollisuuksia. Suuri haaste on siinä, että demokratiaa toteutetaan yleensä kansallisesti, kun taas taloudelliset kysymykset ja kapitalismi eivät noudata valtioiden rajoja. Esimerkiksi verokilpailu ja ylikansallisten yhtiöiden vallan kasvu rajaavat monissa tapauksissa parlamenttien mahdollisuuksia tehdä itsenäisiä päätöksiä. Euroopan unionissa on 2010-luvulla vahvistunut nopeasti demokratiaa kaventava kehitys, jossa taloudellista valtaa on siirretty velkakriisin nimissä yhä enemmän Euroopan komissiolle ja Euroopan rahoitusvakausvälineen alaisuuteen.

Nykyään puhutaan paljon myös paikallisista, suoran demokratian ja kansalaisaktiivisuuden muodoista. Kehityskulku on ollut tietyllä tavalla paradoksaalinen: paikallisdemokratian viehätys kasvaa ainakin julkisessa keskustelussa samaan aikaan, kun edustuksellisen demokratian alaa kavennetaan.

Yhä useamman elämän ja yhteiskunnan alueen globalisaatio on luonut vaatimuksia myös globaalin demokratian kehittämisestä. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi kansainvälisten talousjärjestöjen demokraattisempaa päätöksentekoa sekä uusien, globaalien, edustuksellisen demokratian periaatteiden mukaan toimivien järjestöjen luomista.

http://www.kansanvalta.fi/Etusivu/Demokratia