You are here

Euroopan rahoitusvakausväline

Euroopan kriisirahoitusvälineet siirtävät päätösvaltaa pois demokraattisesti valituilta parlamenteilta

Euroopan unionin velkakriisi käynnistyi vuonna 2009, kun Kreikka ajautui maksuvaikeuksiin. Kreikan lainoittaminen nähtiin välttämättömäksi euron tukemiseksi, mutta tämän toteuttaminen EU:n silloisten rakenteiden puitteissa ei ollut yksinkertaista.

Kreikan kriisiä ratkottiin aluksi EU:n perussopimuksen pykälällä, joka sallii jäsenmaan auttamisen jos se ”on joutunut luonnononnettomuuden uhriksi tai muuhun sen oman kontrollin ulkopuolella olevaan poikkeukselliseen tilanteeseen”. Pykälän käyttö oli lainopillisesti kiistanalaista.

Vuonna 2010 perustettiin Euroopan rahoitusvakausväline ERVV, joka on Luxemburgiin rekisteröity yritys. Se voi myöntää kriisimaille lainoja EU:n komission, jäsenmaiden valtionvarainministerien ja Kansainvälisen valuuttarahaston suostumuksella. EU:n komissio perusti samana vuonna samaan tarkoitukseen myös erillisen Euroopan rahoitusvakausmekanismin ERVM:n, jonka budjetti on rahoitusvakausvälinettä pienempi.

Vertailukohtana voi käyttää Kansainvälistä valuuttarahastoa IMF:ää, jolla on kokemusta lainaehdoista ja velkakriiseistä 1980-luvun alusta lähtien. Sen lainaehdot ovat usein olleet hyödyttömiä, ellei niiden takana ollut hallituksen ja kansan tukea, kuten IMF:n sisäinen, riippumaton arviointiyksikkö Independent Evaluation Office IEO totesi vuonna 2007. IEO on ollut huolissaan myös siitä, että monet lainaehdoilla ajetuista uudistuksista ovat olleet järjestön ydinosaamisalueen ulkopuolella.

Samalla kun IMF on pyrkinyt karsimaan edelleen noin 20 lainaa kohti asetettua ehtoa, EU on asettanut lainapakettien ja uusien mekanismiensa kautta kriisimaihin jopa satoja ehtoja. Lisäksi monet niistä liittyvät IEO:n kritisoimiin ”sensitiivisiin” alueisiin kuten yksityistämiseen. Demokratian turvaamisen ja IMF:n oppien valossa EU:n mekanismien suunta on kyseenalainen.

ERVV ja ERVM luotiin väliaikaisiksi ratkaisuiksi. Tavoitteeksi asetettiin Euroopan pysyvä vakausmekanismi, joka aloittaa toimintansa kesällä 2013.

Euroopan unionin lainaohjelmien teknisen kuuloisten nimien takana piilee niille kaikille yhteisiä demokratiaongelmia. Nämä liittyvät etenkin uusien mekanismien avoimuuteen ja päätöksentekotapoihin. Esimerkiksi ERVV:n toimista ei Luxemburgin lakien mukaan ole saatavissa juurikaan tietoja, ja sen virkamiesten tilivelvollisuus esimerkiksi lainoille asetetuista ehdoista on hyvin rajallinen.