You are here

Feministinen taloustiede

Feministinen taloustiede haastaa vallitsevia talouskäsityksiä

Feministinen taloustiede on monitieteellinen tutkimusala. Sen yhdistävänä tekijänä on sukupuolikysymysten huomiointi. Talous niin käytäntönä kuin tieteenä on yksi vallankäytön muoto, johon myös sukupuoli kietoutuu; konkreettisimmillaan sukupuoli näkyy esimerkiksi palkoissa tai nais- ja miesvaltaisissa aloissa sekä tutkittavissa aiheissa. Monet alan edustajat kyseenalaistavatkin kansantaloustieteen esittämistä ”objektiivisena” (luonnon)tieteenä.

Perinteinen valtavirran taloustiede keskittyy usein markkinoiden julkiseen toimintaan jättäen yksityisen eli kodin piiriin liittyvät kysymykset huomioimatta. Feministinen taloustiede on kritisoinut tämän jaon ongelmia, ja tuonut esimerkiksi uusintavaa hoivatyötä niin akateemiseen kuin julkiseen keskusteluun. Pääosin naisten tekemästä hoivatyöstä ei makseta aina kunnon palkkaa, vaikka se on tärkeä osa toimivaa yhteiskuntaa.

Työn erilainen arvostus ei näy vain sukupuolten välillä. Yhä useampi globaalin etelän nainen ja mies joutuu lähtemään töihin ulkomaille. Varsinkin naiset päätyvät usein hoitamaan varakkaampien perheiden lapsia, toisinaan pakotetaan seksityöläisiksi tai huumekuriireiksi. Vaikka toivottua työtä olisikin tarjolla, työstä ei aina makseta kunnon palkkaa, työturvallisuudesta ei huolehdita eikä työehtosopimuksia ole tai niitä ei noudateta. Ilmiötä kutsutaan työn feminisaatioksi, sillä huonopalkkaisuus ja työn epävarmuus on perinteisesti koskettanut naisvaltaisia aloja. Yhä useammin nämä ilmiöt näkyvät kuitenkin myös miesvaltaisilla aloilla. Globalisoituva talous luo näin eroja myös erilaisten naisten ja miesten välille.

Feministinen taloustiede on myös kritisoinut sitä, miten monet talouden rakenteet tai tulkinnat taloudesta liittyvät stereotyyppisiin ja normittaviin ihmiskäsityksiin. Tällaisia ovat esimerkiksi oletukset ihmisistä rationaalisina valitsijoina sekä valintojen tarkastelu abstraktien, keskenään samanlaiseksi oletettujen ihmisryhmien, kuten äitien, opettajien tai pienituloisten välillä. Ajatus ihmisestä ensisijaisesti itsekkäänä rationaalisena olentona on herättänyt laajaa kritiikkiä myös muissa valtavirran taloustieteestä poikkeavissa lähestymistavoissa, kuten taloussosiologiassa.