You are here

Finanssikirous

Finanssikirouksen riivaamat valtiot kärsivät ylisuurista rahoitusmarkkinoista

Resurssikirous on perinteisesti ollut öljyä tai muita arvokkaita luonnonvaroja omistavien kehitysmaiden ongelma. Yksi sektori kasvaa taloudessa liian suureksi, hintataso lähtee nousuun, ja hallitsijat etääntyvät öljytulojen vuoksi tavallisen kansan ongelmista. Finanssikirous on resurssikirouksen uudempi muoto.

Monissa pienissä veroparatiiseissa rahoitusmarkkinoiden koko suhteessa muuhun talouteen on kasvanut huomattavan suureksi. Rahoitusmarkkina-alan kasvu on tuonut pieniin saarivaltioihin kalliisti palkattuja pankkiireja ja juristeja, minkä seurauksena asuntojen hinnat sekä muut elinkustannukset ovat lähteneet nousuun.

Mitä suuremmaksi kuilu rahoitusmarkkinoiden ja perinteisempien elinkeinojen kuten turismin tai maanviljelyn välillä kasvaa, sitä vaikeampaa on tulla enää toimeen harjoittamalla perinteisiä elinkeinoja. Syntyy itseään ruokkiva kierre.

Finanssikirous heijastuu usein politiikkaan. Rahoitusmarkkinoiden kasvu synnyttää molemminpuolisia riippuvuussuhteita poliitikkojen ja liike-elämän edustajien välillä. Pienissä valtioissa poliitikkojen, yrittäjien ja virkamiesten roolit ja kytkökset sekoittuvat.

Mitä pidemmälle finanssikirous etenee, sitä vaikeampaa siitä on irrottautua. Kehityksen kääntäminen edellyttää finanssialan säätelyn lisäksi esimerkiksi johdonmukaista koulutus- ja teollisuuspolitiikkaa, joilla tuetaan vaihtoehtoisten elinkeinojen syntyä ja vahvistumista.

Esimerkiksi Jerseytä ja Cayman-saaria on pidetty finanssikirouksen vaivaamina valtioina.