You are here

GATS

Sairaalat ja koulut myytävänä

GATS-sopimus (General Agreement on Trade in Services) on Maailman kauppajärjestön WTO:n sopimus, joka koskettaa palveluiden kauppaa. Se tuli voimaan vuonna 1995, ja se laajensi monenkeskisen vapaakaupan käsittämään teollisuustuotteiden lisäksi myös palvelut. Sopimusneuvottelut käytiin salassa.

Kaikki WTO:n jäsenmaat ovat myös GATS-sopimuksen allekirjoittajia, mutta sopimuksen soveltamisalat voivat vaihdella eri jäsenmaiden välillä.

GATS-sopimuksen tavoitteena on asteittain vapauttaa kaikki palveluihin liittyvä kauppa. Sopimus koskee niinkin erilaisia aloja kuin esimerkiksi pankkipalveluja, terveydenhuoltoa, koulutusta, turismia, kuljetusta, jätehuoltoa ja telekommunikaatiota.

Jäsenmailla on oikeus jättää mikä tahansa palvelu sopimuksen ja näin ollen kansainvälisen kilpailun ulkopuolelle. Kullakin valtiolla on siis periaatteellinen mahdollisuus turvata tärkeäksi koetut julkiset palvelut ja olla avaamatta niitä kilpailulle. Jäsenmaat tuottavat listansa palveluista, jotka ne avaavat kilpailulle. Käytännössä GATS-sopimuksen herkimmät ja tärkeimmät kysymykset liittyvät kuitenkin juuri näiden listojen kokoamiseen ja suurin kritiikki kohdistuu näitä koskeviin neuvotteluihin.

GATS-neuvottelut toimivat painostuskeinona palveluiden avaamiselle ja vapaakaupan laajentamiselle etenkin suhteessa kehitysmaihin, joiden neuvotteluasema on teollisuusmaita heikompi. Näin sopimus hyödyttää ylikansallisia yhtiöitä ja rikkaita teollisuusmaita.

Palvelujen yksityistäminen on jo periaatteellisesti herkkä kysymys, sillä monet palvelut on perinteisesti tuotettu julkisesti, koska sen on nähty vähentävän kansalaisten epätasa-arvoisuutta. Julkisen rahoituksen ja palvelujen tuotannon tarkoituksena on taata kaikille kaikkien tarpeellisten palvelujen saatavuus tuloista riippumatta. Palvelujen yksityistäminen voi vaarantaa tämän periaatteen, sillä yksityistämisen seurauksena palvelun hinta saattaa nousta.

GATS-sopimuksen kriitikoiden mukaan suuri ongelma on myös siinä, että ylikansalliset yhtiöt voivat valita palveluiden joukosta vain kaikkein tuottoisimmat alat. Näin elintärkeiden palvelujen – kuten terveydenhuollon – saatavuus voi vaarantua ja hallitusten mahdollisuus säännellä tärkeitä palvelualoja vaikeutuu. Tappiolliset palvelut voivat jäädä kokonaan tuottamatta tai niiden tuotanto jää julkisen sektorin harteille, kun taas voittoa tuottavat palvelut hyödyttävät yksityistä sektoria. Tämä on näkynyt jo esimerkiksi pankkipalveluiden yksityistämisessä kehitysmaissa. Yksityiset pankit ovat keskittäneet toimintansa tuottavimpiin kaupunkeihin, jolloin maaseudun rahoituspalvelut ovat usein heikentyneet.

Samanlaista keskustelua palvelukaupan vapauttamisesta on käyty myös EU:ssa niin kutsutun palveludirektiivin ympärillä.

Mielenkiinto GATS-sopimuksen vaikutuksia kohtaan on hiipunut 2010-luvulla samalla, kun kansainvälinen kauppapolitiikka on muutenkin painunut taka-alalle kansainvälisessä politiikassa. Vaarana on, että kauppapolitiikassa ajetaan julkisuuden katveessa läpi asioita, joita muilla politiikan alueilla vastustetaan.

Yhtenä huolenaiheena on erityisesti vuoden 2008 kriisin valossa GATSin vaikutus finanssimarkkinoiden säätelyn purkamiseen; kehitysmaita on vaadittu GATSiin vedoten avaamaan finanssimarkkinoitaan kilpailulle ja purkamaan rahoitusmarkkinoiden säätelyä. Säätely on purettu esimerkiksi tukemalla uusien riskialttiiden finanssimarkkinainstrumenttien kehittämistä markkinoille ja vaatimalla lainsäädännöllisiä uudistuksia rahoitusmarkkinasäätelyn purkamiseksi. Tämä on ristiriidassa vuoden 2008 finanssikriisin jälkeisten tavoitteiden kanssa.

https://www.kepa.fi/julkaisut/julkaisusarjat/6578

http://somo.nl/files/extern/financial/trade-wto-financial-crisis/view