You are here

Globaalit verot

Kaikki maailma on verolle pantava

Verotus yhdistetään yleensä kansallisvaltioihin tai paikallishallintoon. Esimerkiksi Suomessa veroja kantavat valtio, kunnat ja kirkko. Talouden globalisoituminen on vahvistanut vaatimuksia, joiden mukaan verotuksen pitäisi seurata samaa kehitystä. Erityisesti 1990-luvulta lähtien on esitetty useita erilaisia ehdotuksia uusiksi globaaleiksi veroiksi. Ne ovat myös saaneet vuoden 2008 jälkeen kasvavaa poliittista kannatusta. Ehdottomasti tunnetuin malli on ollut suuren mittakaavan valuutanvaihdosta perittävä vero eli Tobinin vero. Nykyään suurin huomio keskittyy rahoitusmarkkinaveroon, joka verottaa laajemmin rahoitusmarkkinoiden kauppaa. Lisäksi on keskusteltu muun muassa lentomatkustusverosta ja hiilidioksidipäästöverosta.

Globaalit verot eroavat toisistaan verotettavan toiminnan, rahojen käyttökohteen ja verotuksen päämäärien suhteen. Ilmastokysymyksiin puuttuvien ehdotusten, kuten lentomaksujen ja hiilidioksidipäästöveron, tarkoituksena olisi ohjata ihmisiä ja yrityksiä valitsemaan ympäristöystävällisempiä toimintamuotoja. Kiinteän suuruisena jokaisesta lentolipusta perittävä lentomaksu on käytössä jo useassa maassa.

Vuoden 2008 finanssikriisi nosti rahoitusmarkkinaveron marginaaleista kansainvälisen politiikan parrasvaloihin. Attacin kannattamasta valuutanvaihtoverosta tai rahoitusmarkkinaverosta on ollut esillä malleja, joiden tarkoituksena olisi hillitä keinottelua, ja toisaalta esityksiä, joissa on nimenomaan pyritty välttämään markkinoiden toimintaan vaikuttamista.

Muun muassa kansainvälisen politiikan professorin Heikki Patomäen ajaman ehdotuksen mukaan rahoitusmarkkinaveron tulot tulisi ohjata uudelle kansainväliselle järjestölle, jossa niiden käytöstä päättäisi demokraattisesti eri puolilta maailmaa koottu maailmanparlamentti. Joissain muissa ehdotuksissa varat kanavoitaisiin suoraan kehitysapuun tai esimerkiksi kaikille maailman ihmisille suunnatun peruseläkkeen ja lapsilisän toteuttamiseen.

Euroopan komissio esitti vuonna 2011 rahoitusmarkkinaveroa, joka verottaisi laajalti eri rahoitusmarkkinainstrumentteja. Veroa joutuisivat maksamaan kaikki mukaan lähtevissä valtioissa kotipaikkaansa pitävät rahoituslaitokset riippumatta siitä, missä kaupankäynti tapahtuu. Tulot käytettäisiin EU:n kautta. Päätöksiä verosta ei ole tätä kirjoittaessa vielä tehty.

Globaaleja veroja on hahmoteltu myös uusia kehitysrahoituksen muotoja miettivässä kymmenien maiden toimintaryhmässä Leading Group on Innovative Financing for Development, jonka jäsen Suomi on ollut vuodesta 2007.

www.attac.fi
www.attac.org
www.leadinggroup.org