You are here

Immateriaalioikeudet

Voiko tietoa yksityistää?

Immateriaalioikeuksilla tarkoitetaan oikeuksia, joiden tarkoituksena on hallita ei-materiaalisten tai aineettomien tuotteiden tai niihin liittyvien prosessien käyttöä. Näin immateriaalioikeuksilla viitataan esimerkiksi luovan työn ja keksintöjen käyttöön ja myyntiin. Niiden alaan kuuluvat esimerkiksi tuotemerkit, patentit, mikrobiologiset prosessit ja geenit.

Yleensä immateriaalioikeudet jaetaan tekijänoikeuksiin ja teollisoikeuksiin. Jälkimmäisiä ovat esimerkiksi patentit ja tuotemerkit. Tekijänoikeuksien alaan taas kuuluvat esimerkiksi taiteellisen työn tulokset.

Immateriaalioikeuksien ajatellaan usein kannustavan luovaan työhön sekä kehitys- ja tutkimustyöhön. Tätä työtä rahoitetaan patentin perusteella saaduilla rojalteilla tai myyntituloilla. Toisaalta immateriaalioikeuksien voidaan ajatella siirtävän painopistettä ihmisten yhteisestä tiedon hyödyntämisestä tiedon yksityiseen hyödyntämiseen. Näin tieto tulee yhä vahvemmin osaksi kapitalistista taloutta.

Immateriaalioikeudet ovat synnyttäneet kiistoja etenkin keskusteluissa oikeudenmukaisesta globalisaatiosta. Suurimmat kiistat koskevat elämänmuotojen ja lääkkeiden patentointia. Kiistelyn kohteena on esimerkiksi kysymys siitä, pitäisikö yksityisen yrityksen saada patentoida kansanperinteen tietoa tai kontrolloida elintärkeiden lääkkeiden hintoja.

Monet kiistoista ovat liittyneet WTO:n alaiseen TRIPS-sopimukseen. Arvostelijoiden mukaan immateriaalioikeuksista hyötyvät enimmäkseen rikkaiden maiden ylikansalliset yhtiöt, jotka voivat yksityistää ihmiskunnan yhteistä tietoperimää tai elämänmuotoja ja näin vaikeuttaa esimerkiksi köyhimpien lääkkeiden saantia tai viljelykasvien käyttöä.

Osa arvostelijoista ajaa laajaa uudistusta immateriaalioikeuksiin. Laajan uudistuksen kannattajat vaativat patenttien ja tekijänoikeuksien lakkauttamista ja kaiken tiedon yhteisomistusta ja vapaata levittämistä. Heidän mukaansa tiedon yksityistäminen ei kannusta tuotantoon tai lisää varallisuutta. Tämän ajattelutavan mukaan tiedon syntyminen on aina yhteinen prosessi, eikä tieto näin ollen voi olla kenenkään tai minkään instituution yksityisomistusta.

Osa arvostelijoista vaatii tiettyjen alojen sulkemista immateriaalioikeuksia koskevien sopimusten (esimerkiksi TRIPSin) ulkopuolelle. Kapeamman näkökulman kannattajat uskovat tiedon yksityisomistuksen jossain tapauksissa kannustavan keksintöihin, mutta he vaativat esimerkiksi eräiden olennaisten lääkkeiden ja viljelykasvien rajaamista immateriaalioikeuksia koskevien sopimusten ulkopuolelle.

Kun yhä suurempi osa taloudesta liittyy nykyään immateriaalioikeuksien kauppaan, avautuu monikansallisille yrityksille myös uusia mahdollisuuksia verosuunnitteluun. Aineettomia oikeuksia ja palveluita on helpompi myydä tytäryhtiöstä toiseen siirtohinnoittelua väärinkäyttäen kuin tavallisia tuotteita tai tavaroita.

www.creativecommons.org

www.taxjustice.net