You are here

Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF)

Shokkihoitajan pehmeämpi comeback

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF (International Monetary Fund) perustettiin toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945 valvomaan kultakantaan sidottua maailman rahoitusjärjestelmää ja auttamaan maita, jotka olivat ajautuneet vaikeuksiin maksutaseensa kanssa.

Kultakannan loppu 1970-luvulla romutti IMF:n alkuperäisen tehtävän, mutta vuonna 1982 puhjennut kehitysmaiden velkakriisi teki IMF:stä uudelleen merkittävän maailmanjärjestön. Yhdysvaltojen presidentti Ronald Reagan ajoi 1980-luvun alkupuolella läpi uudistukset, joissa vaadittiin Maailmanpankin kehitysmaille myöntämille lainoille myös IMF:n hyväksyntä. Samalla lainoille asetettuja ehtoja laajennettiin huomattavasti, ja niillä alettiin ajamaan muun muassa valtionyhtiöiden yksityistämistä sekä muita reaganilaisen yövartijavaltion tavoitteita.

1980-lukua leimasi kehitysmaiden velkakriisi sekä IMF:n ja Maailmanpankin rakennesopeutusohjelmat. Samalla siitä tuli varsinkin Latinalaisessa Amerikassa mutta myös Afrikassa ”kehityksen menetetty vuosikymmen”. Lainaehtojen suurimpia ylilyöntejä lähdettiin poistamaan jo 1980-luvulla, ja tämä kehitys jatkui seuraavilla vuosikymmenillä. Taustalla oli ymmärrys siitä, että kansallisten parlamenttien tahdon vastaisesti suunnitelluilla lainaehdoilla ei saavutettu kestäviä tuloksia. 2000-luvulle tultaessa ehtoja oli noin 20 kappaletta lainaa kohden. Monet niistä liittyivät edelleen niin sanotuille sensitiivisille alueille kuten yksityistämisiin.

Lainaehtojen lisäksi iso keskustelunaihe IMF:n politiikassa ovat olleet sen päätöksentekosäännöt ja päätöksenteon demokraattisuus. IMF:n alkuperäiset äänivaltasuhteet ja johtokuntaedustus perustuvat toisen maailmansodan jälkeiseen tilanteeseen. Periaatteessa äänimäärien pitäisi vastata maiden painoarvoa kansainvälisessä taloudessa, mutta äänimäärien laskentaan käytetty laskukaava suosii käytännössä rikkaita maita. 2000-luvulla nousevien talouksien kuten Kiinan äänivaltaa on hieman kasvatettu, mutta valtasuhteet ovat edelleen pahasti vinoutuneet.

IMF:ää kohtaan tunnettu epäluulo ja kansainvälisen talouden noususuhdanne sai monet keskituloiset maat maksamaan 2000-luvulla etuajassa IMF:ltä ottamiaan lainojaan takaisin. Tämä ajoi maailmanjärjestön rahoituskriisiin, sillä se saa tulonsa lainojen koroista. Vuoden 2008 talouskriisi muutti tilanteen kuitenkin täysin, kun G20-ryhmä moninkertaisti IMF:n resurssit.

www.brettonwwodsproject.org