You are here

Keynesiläisyys

Hyvinvointivaltion talousoppi

Keynesiläisyys on yhteiskunta- ja talousteoria, jolla viitataan yleensä John Maynard Keynesin (1883–1946) kehittelemiin ajatuksiin. Keynesiläisen taloustieteen voidaan katsoa kannattavan sekataloutta eli taloutta, jossa on sekä kapitalistisia että sosialistisia piirteitä.

Keynes kannatti valtioiden puuttumista talouden toimintaan taantumien ja inflaation välttämiseksi ja pehmentämiseksi. Keynesiläisten mukaan markkinoiden toiminta on epätäydellistä, minkä vuoksi valtion tulee tasoittaa suhdannevaihteluja. Tämä tarkoittaa muun muassa rahan lisäämistä talouteen taantumien aikana alhaisemman verotuksen ja alhaisempien korkojen avulla sekä julkisten hankkeiden rahoittamista ostovoiman ja kysynnän lisäämiseksi. Inflaation aikana eli rahan menettäessä ostovoimaansa taas toteutettaisiin vastakkaisia toimia kysynnän hillitsemiseksi. Myös täystyöllisyyden ja vakaiden vaihtokurssien nähdään olevan olennainen osa kestävän talouskasvun tukemista.

Sosialidemokraattien ajatellaan perinteisesti pohjanneen talousajattelunsa keynesiläisyyteen, ja hyvinvointivaltiota voidaan monella tapaa pitää keynesiläisyyden poliittisena perillisenä. Keynesiläisyys oli vuosikymmeniä taloustieteen valtavirtaa, mutta se on menettänyt suosiotaan erityisesti uusliberalistisen ajattelun nousun myötä.

Erilaisia keynesiläisyyteen pohjautuvia uusia taloustieteen suuntauksia sanotaan post-keynesiläisyydeksi.