You are here

Köyhyys

Määritelmillä tehdään politiikkaa

Ihminen määritellään köyhäksi, jos hänen tulonsa eivät riitä minimitarpeiden ja -halujen tyydyttämiseen. Köyhyyden määritelmä voi olla absoluuttinen tai suhteellinen. Absoluuttisissa määritelmissä köyhyys määrittyy jonkin konkreettisen vertailuluvun mukaan. Äärimmäisen köyhyyden rajana käytetään usein dollarin tulotasoa päivässä. Tällä hetkellä arvioidaan noin miljardin ihmisen elävän äärimmäisessä köyhyydessä. Toisaalta jos rajaksi asetetaan kaksi dollaria, äärimmäisessä köyhyydessä elää jo kolme miljardia ihmistä eli vajaa puolet maapallon asukkaista.

Suhteellisissa määritelmissä köyhyyttä mitataan suhteessa saman yhteisön muiden jäsenten tuloihin. Ihminen voi siis olla kansainvälisten absoluuttisten mittareiden mukaan rikas mutta oman maansa sisällä köyhä.

YK:n vuoden 1995 sosiaalisen kehityksen huippukokouksen julkilausuman mukaan ”köyhyys ilmenee monella tavalla: sen tunnusmerkkejä ovat esimerkiksi tulojen ja riittävän tasokkaan asumisen mahdollistavien resurssien puute, nälkä ja aliravitsemus, huono terveys, puutteelliset tai kokonaan puuttuvat koulutusmahdollisuudet, alhainen eliniänodote, kasvanut todennäköisyys kuolla sairauksiin, kodittomuuteen tai puutteellisen asumuksen takia, terveydelle vaarallinen ympäristö sekä syrjintä ja syrjäytyminen. Sitä luonnehtivat myös päätöksentekoon, kansalaisyhteiskuntaan ja kulttuurijärjestelmään osallistumisen vähyys sekä sosiaalisen elämän puute.” Tämä määritelmä tuo esiin monta köyhyyden ulottuvuutta. Minimitarpeiden täyttäminen on tärkeää. Köyhyydellä on kuitenkin myös yhteiskunnallisia ulottuvuuksia: ihminen voi olla köyhä, jos hän ei pysty osallistumaan sosiaaliseen elämään ja yhteiskunnan toimintaan. Ihmisten oikeutta tiettyyn elämisen laatuun korostavaa lähestymistapaa kutsutaan oikeusperustaiseksi, vastakohtana perustarpeisiin keskittyvälle lähestymistavalle. Köyhyyden määritelmät ovat itsessään poliittisia. Määritelmän valinta vaikuttaa suoraan ongelman suuruusluokkaan ja siihen, kuka köyhyyden vähentämisestä tai poistamisesta hyötyy.

2000-luvulla köyhyys on ollut esillä etenkin niin sanottujen YK:n vuosituhattavoitteiden kautta. Globaalin köyhyyden puolittamiseksi sovittiin YK:ssa vuonna 2000 vuosituhattavoitteista, jotka ulottuvat vuoteen 2015 saakka. Yhteiskunnan eri osa-alueita ja ongelmia käsittelevillä kymmenellä tavoitteella pyritään sitoutumaan köyhyyden puolittamiseen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tavoitteeseen ei tulla pääsemään.

Maailman köyhyyden maantiede on muuttunut perusteellisesti vuosituhattavoitteiden lanseerausvuoden 2000 jälkeen. Tavoitteiden laatimisen aikoihin suurin osa absoluuttisista köyhistä eli tulotasoltaan köyhimmissä maissa. Nykyisin ylivoimaisesti suurin osa alle 1,25 dollarilla elävistä ihmisistä elää keskituloisissa kehitysmaissa, jotka eivät kuulu kehitysyhteistyön piiriin. Muutoksen syynä on runsasväkisten maiden kuten Kiinan ja Intian nousu keskituloisten maiden joukkoon. Tuloerojen kasvaessa suhteellinen köyhyys on kasvanut rajusti rikkaissa maissa.

Alle 1,25 dollarilla päivässä elävien ihmisten määrän jakautuminen

1988-90 tai lähin vuosi jolta tieto saatavissa 2007-08 tai lähin vuosi jolta tieto saatavissa
Matalan tulotason maat (esim. Tansania ja Sambia) 80 % 16 %
Matalan tulostaon hauraat valtiot (esim. Kongo ja Burundi) 13 % 12 %
Keskituloiset maat (esim. Intia ja Indonesia) 6 % 61 %
Keskituloiset hauraat valtiot (esim. Pakistan ja Nigeria) 1 % 11 %
Lähde: Ravi Kanbur ja Andy Sumner,”Poor Countries or Poor People? Development Assistance and The New Geography of Global Poverty”, helmikuu 2011.

www.ykliitto.fi

www.kepa.fi

www.kua.fi

www.actionaid.org