You are here

Maakohtainen kirjanpito

Avoimuutta yritysten rahavirtoihin

OECD:n arvioiden mukaan jopa 60 prosenttia maailmankaupasta tapahtuu monikansallisten yhtiöiden sisällä eli samaan konserniin kuuluvien tytäryhtiöiden välillä. Tällä hetkellä yrityksiä velvoitetaan raportoimaan rahavirroistaan kuitenkin vain alueellisesti tai globaalisti. Yritysten sisäisen kaupan volyymeistä ja rahavirtojen lähtö- ja kohdemaista ei siis tule juuri mitään tietoa sijoittajille, kuluttajille tai verottajalle.

Kansalaisjärjestöt ja yhä useammat sijoittajat ovat 2000-luvulla lähteneet vaatimaan maakohtaisen kirjanpidon käyttöönottoa. Kattavassa maakohtaisessa kirjanpidossa yritysten talousraportoinnista tulisi käydä ilmi seuraavat asiat:

  • Missä maissa yritys toimii
  • Millä nimillä se toimii kussakin maassa
  • Keskeiset taloudelliset tunnusluvut maittain, kuten myyntiluvut ja tiedot työvoimasta kussakin maassa
  • Kuinka paljon veroja ja muita maksuja se maksaa

Käytännössä monikansalliset yritykset joutuvat jo nyt pitämään kirjaa yllä mainituista asioista seuratakseen ja suunnitellakseen omaa toimintaansa. Yksityiskohtaisempi raportointi selventäisi konsernin sisäisen kaupan osuutta ja tarjoaisi tietoa siitä, missä voitot todellisuudessa syntyvät. Maakohtainen tieto lisäisi siis yritystoiminnan avoimuutta. Nykyisin usein salaisuusvaltioiden suojissa tapahtuvat verojärjestelyt tulisivat huomattavasti julkisemmiksi.

Maakohtainen kirjanpito on edennyt viime vuosina. Yhdysvallat velvoitti heinäkuussa 2010 maahan rekisteröityneitä öljy- ja kaivosalan yhtiöitä (mm. Shell ja Exxon) siirtymään maakohtaiseen raportointiin. Velvoite ei ole yhtä laaja kuin edellä kuvattu, monien kansalaisjärjestöjenkin ajama malli, mutta silti askel eteenpäin. Hong Kongissa otettiin käyttöön hieman vastaavanlainen lainsäädäntö kesäkuussa 2010. EU päätti loppuvuonna 2012 ottaa käyttöön samantyyppisen lainsäädännön.

http://www.taxjustice.net