You are here

Maataloustuet

Polkumyyntiä ja ylituotantoa

Maataloustuet ovat maataloudelle annettuja tukia, joiden tavoitteena on tukea tiettyjen alueiden maataloutta ja yleisemmin taloutta. Tuki auttaa tuottajia nostamaan heidän tulojaan ja edistämään tiettyjen maataloustuotteiden vientiä sekä esimerkiksi ylituotannon varastointia. Tuet vaikuttavat olennaisesti maataloustuotteiden hintaan ja tarjontaan maailmanmarkkinoilla.

Maataloustuet ovat olleet keskeinen ja hyvin kiistanalainen osa globalisaatiosta käytävää keskustelua. Teollisuusmaat käyttävät vuosittain satoja miljardeja euroja maatalouksiensa tukemiseen, mikä on johtanut jatkuvaan ylituotantoon ja lopulta tämän ylituotannon polkumyyntiin maailmanmarkkinoilla. Etenkin kehitysmaat ovat kritisoineet maataloustukijärjestelmää. Tuet suosivat teollisuusmaita, suuria tuottajia ja maatalousteollisuutta samalla, kun kehitysmaat ja pientuottajat kärsivät.

Tukia voi kritisoida useasta toisilleen vastakkaisesta lähtökohdasta. Säätelemättömän vapaakaupan puolustajat pitävät maataloustukia yhtenä selvimpänä vapaakaupan esteenä, sillä ne vääristävät markkinoita. Globaalin oikeudenmukaisuuden puolustajien mukaan taas maataloustuet pitävät yllä ja lisäävät köyhyyttä, sillä niiden avulla maataloustuotteiden hintoja lasketaan keinotekoisesti. Tällä taas on suuria vaikutuksia kehitysmaille, sillä maatalous on monen köyhän maan pääelinkeino.

Pahimmillaan maataloustuet ovat johtaneet siihen, että teollisuusmaiden ylituotannolle on annettu niin suuria vientitukia, että kehitysmaille on ollut edullisempaa ostaa ruokaa teollisuusmaista. Tämä vaikeuttaa paikallista tuotantoa ja hankaloittaa maatalouden ja ruokaturvan kehittymisen köyhimmissä maissa.

Lähes kaikki ovat yksimielisiä siitä, että rikkaiden maiden maataloustuet pitäisi poistaa – tai niitä pitäisi vähintäänkin leikata rajusti – mutta poliittista tahtoa näihin uudistuksiin ei ole ollut riittävästi. Maailman kauppajärjestö WTO:n neuvotteluissa maataloustuet ovat olleet jatkuvan kiistan aiheena. Etenkin Yhdysvaltojen ja EU:n tukia on arvosteltu ja erityisesti tukien antamista sellaisille tuotteille kuten puuvillalle ja sokerille, joiden tuotannossa kehitysmailla olisi muuten suhteellinen etu.

Viime vuosina suuntaus on ollut kohti teollisuusmaiden maataloustukien pienentämistä, ja erilaisia sitoumuksia siirtymäaikoineen esimerkiksi sokerintuotannon alentamisesta EU:ssa on tehty.

www.iatp.org

www.oxfam.org