You are here

Päästökauppa

Kuka maksaa päästöt?

Päästökaupassa ilmansaasteiden tuottajille määritellään kiintiöt, joiden sisällä saasteiden tuotannon pitäisi pysyä. Jos saasteita tuotetaan kiintiötä vähemmän, ylijäävän kiintiön voi myydä. Liikaa saasteita tuottavat joutuvat puolestaan ostamaan päästöoikeuksia. Kansainvälisen päästökaupan taustalla on vuoden 1997 Kioton ilmastosopimus, jolla kaikille maille määriteltiin päästövähennystavoitteet.

Hiilidioksidi on keskeisin ilmastonmuutosta kiihdyttävä päästö. Tällä hetkellä merkittävin päästökauppajärjestelmä on käytössä EU:ssa, jossa saasteita tuottavaa energia-alaa ja joitain muita teollisuudenaloja (teräs-, mineraali- ja metsäteollisuus) koskeva päästökauppa käynnistettiin vuonna 2005 hiilidioksidikaupalla. Ensimmäinen vaihe ulottui vuoteen 2007 saakka.

Alku ei ollut kovin menestyksekäs. Teollisuuden tuottamat päästöt arvioitiin päästökauppaa suunniteltaessa väärin. Hiilidioksiditonnin hinta romahti yhden euron tuntumaan, mikä teki päästökaupasta käytännössä merkityksetöntä. Vuonna 2006 hiilidioksiditonnin hinta oli vielä noin 30 euroa. Vuoden 2008 alusta vuoteen 2012 ulottuvalla toisella kaudella päästöoikeuksien määrää on pienennetty, mikä on nostanut päästötonnin hintaa. Toisen vaiheen päästökaupalla on tarkoitus saavuttaa puolet Kioton sopimuksen vaatimista päästövähennyksistä.

Harva vastustaa päästökauppaa sinänsä. Nykyinen päästökauppajärjestelmä ei ole kuitenkaan onnistunut tavoitteessaan hillitä ilmastonmuutosta. On ehdotettu, että päästökauppa olisi laajennettava koskemaan yksittäisten ihmisten kulutusta. Tämä toteutettaisiin henkilökohtaisilla päästökiintiöillä. Globaali vero päästöille olisi tehokkaampi tapa hillitä päästöjä, mutta veron toteuttaminen on poliittisesti vaikeampaa.

www.greenpeace.fi