You are here

Pankki

Liikepankit monistavat keskuspankkirahaa asiakkailleen

Pankkitoiminta jaetaan perinteisesti talletuksiin ja lainoihin keskittyviin liikepankkeihin ja yritysten rahoitusjärjestelyjä hoitaviin investointipankkeihin. Vuoden 1929 talouskriisi sai päättäjät erottamaan Yhdysvalloissa nämä kaksi toimintaa toisistaan, mutta presidentti Bill Clinton kumosi vuonna 1999 tämän ”palomuurin”. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen erottelu palautettiin, mutta vain osin.

Liikepankit lainaavat keskuspankeilta lainaamansa keskuspankkirahan eteenpäin normaalina rahana. Normaalin rahan määrä on tietyllä kertoimella suurempi kuin pankkien ja keskuspankin välisessä rahaliikenteessä käytetyn keskuspankkirahan määrä. Liike- ja sijoituspankit saavat siis tulonsa tästä lainoitustoiminnasta, jonka laajuuden sanelee maksukykyisten ja lainanottohaluisten asiakkaiden määrä, keskuspankin asettama korkotaso, sekä pankin vakavaraisuus eli sen oman varallisuuden määrä.

Liike- ja sijoituspankit ottavat myös vastaan talletuksia ja myyvät asiakkailleen sijoitustuotteita, kuten osuuksia sijoitusrahastoissa. Tilinpidon näkökulmasta asiakkaiden talletukset ovat pankin ottamaa velkaa. Toisaalta ne voivat sijoittaa osan talletuksista eteenpäin. Näin ne voivat saada tuottoa, joka ylittää asiakkaille talletuksista maksetun korkotason.

Liike-ja sijoituspankkien välistä kansainvälistä rahaliikennettä hoitavat selvittelykeskukset, joista merkittävin Euroopassa on nimeltään Clearstream. Kansallisesti niiden valvonnasta ja sääntelystä vastaavat keskuspankki ja erilliset rahoitusmarkkinaviranomaiset.