You are here

Ruokakriisi

Ruokakriisi on vanha, uusi uhka

Ruokakriisi palasi vuosina 2006–2007 pitkän tauon jälkeen maailmanpolitiikan sanastoon. Tärkeimpien ruoka-aineiden globaalit maailmanmarkkinahinnat kasvoivat räjähdysmäisesti. Globaali ruokakriisi oli yhdistelmä perinteisiä ongelmia kuten kuivuutta, mutta myös epäonnistuneita poliittisia päätöksiä, huonoa tuuria ja pitkän aikavälin kehityskulkuja. Huonoa tuuria olivat alueelliset sääongelmat, erityisesti Australiaa vuosia vaivannut kuivuus, joka liittyi todennäköisesti ilmastonmuutokseen. Taloudellisen kehityksen myötä lihankulutus on kasvanut nousevissa talouksissa, kuten Kiinassa ja Intiassa.

Epäreilu kauppapolitiikka on merkittävä taustatekijä. Teollisuusmaat ovat tukeneet oman maataloustuotantonsa kilpailukykyä tukiaisin ja tullein ja vallanneet markkinoita myös kehitysmaissa. Polkumyynnin seurauksena kehitysmaiden paikalliset tuottajat ovat joutuneet vähentämään tai luopumaan tuotannostaan. Eurooppalainen tukiaistuotanto on häirinnyt Afrikassa erityisesti maito- ja liha- sekä ruokavalmistetuotantoa. Vastaavien tukijärjestelmien kehittäminen on kehitysmaille ollut mahdotonta. Maailman kauppajärjestön neuvotteluissa on sovittu, ettei uusia tukiaisjärjestelmiä saa kehittää maissa, joilla ei ollut sellaista käytössä vuonna 1995.

Vielä 30 vuotta sitten kehitysmaat tuottivat ruokaa yli kulutuksen ja veivät ruokaa muuallekin maailmaan. Tänä päivänä ne ovat nettotuojia. Polvilleen ajettu maataloustuotanto ei tokene hetkessä. Kehitysmaiden maataloustuotannon tarpeet on laiminlyöty myös tutkimusrahoituksessa; kun valtiot yksityistivät 1980-luvulla tutkimustoimintaa, yrityksillä ei ollut intressiä kehittää köyhien maiden tarvitsemia lajikkeita eteenpäin. Myös maataloussektorille suunnattu kehitysyhteistyö on viimeisen kahden vuosikymmenen aikana romahtanut 12 prosentista kolmeen prosenttiin kaikesta kehitysavusta.

Myös sijoituskeinottelu nostaa hintoja. Pääoma- ja osakemarkkinoiden epävakaus on ajanut sijoittajia siirtämään sijoituksiaan ruokaan ja muihin perushyödykkeisiin. Sijoittajille ruokamarkkinat ovat yksi kohde muiden joukossa. Mitä useampi sijoittaja uskoo ruoan hinnan lähitulevaisuudessa nousevan, sitä houkuttelevammaksi sijoittaminen tulee ja uudet sijoitukset nostavat hintoja entisestään.

Kun Eurooppa ja Yhdysvallat ovat ryhtyneet käyttämään ruokaa myös polttoaineena, vaikutukset hintaan ovat entistä suurempia. Biopolttoaineiden tuotannolla pyritään vähentämään riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja hillitsemään ilmastonmuutosta. Biopolttoaineiden on esitetty myös vähentävän köyhyyttä kehitysmaiden maaseudulla. Valitettavasti tavoitteet eivät tällä hetkellä täyty. Sen sijaan biopolttoaineiden tuotanto on lisännyt peltomaan ja ruokakasvien, kuten maissin kysyntää ja nostanut sitä kautta hintoja.

Vuoden 2008 talouskriisi pudotti ruoka-aineiden hintoja. Ruokakriisien uhka tulee tulevaisuudessa kuitenkin todennäköisesti suurenemaan muun muassa ilmastonmuutoksen ja väestönkasvun vuoksi.