You are here

Talouden uuskieli

Puhetta ilman sisältöä

Talouden uuskielellä viitataan puhetapoihin, jotka sementoivat taloudellisen ajattelutavan ylivaltaa yhteiskunnallisessa keskustelussa ja jotka tekevät vaihtoehtoiset puhetavat vaikeiksi. Uuskielen ajatus liitetään kirjailija George Orwelliin, joka kehitti ajatuksen uuskielestä kuvaamaan etenkin totalitarististen poliittisten järjestelmien kielenkäyttöä. Uuskielen tarkoituksena ei ole tarjota tietoa tai tuottaa keskustelua. Se tuottaa ja toistaa sanoja, joiden merkityksiä kukaan ei välttämättä enää tiedosta, tunnista tai muista.

Uuskielen sanojen varsinaisia merkityksiä on yleensä lähes mahdoton ymmärtää, ja sitä käyttävät yleensä ne, joilla ei ole mitään – tai vain vähän – sanottavaa. Talouden uuskielen käytön myötä myös vaihtoehtoiset ajatukset muuttuvat vaikeammiksi. Talouden uuskieleen törmää nykyään mediassa, politiikassa, tiedemaailmassa ja kahvipöytäkeskusteluissa.

Ajankohtaisia esimerkkeinä talouden uuskielestä ovat sanat kuten kestävyysvaje, kilpailukyky, muutospaine, innovaatiot, kustannustehokkuus, dynaamiset vaikutukset, tehostaminen, osaamistarve, maltillinen talouspolitiikka, julkisen talouden kestävyys, vastuullinen talouspolitiikka, joustavuus, menestystekijät, toimintaedellytykset, epävarmuustekijät, tulevaisuuden haasteet, rakenteelliset uudistukset ja talouden pakot.