You are here

Talouskasvu

Tuoko kasvu onnea?

Talouskasvu on ollut olennainen osa ihmisten elinolojen paranemista – mutta se ei aina eikä kaikkialla riitä.

Talouskasvua mitataan yleensä bruttokansantuotteen (BKT) kasvulla. Kasvu tarkoittaa tällöin sitä, että tavaroita ja palveluita tuotetaan enemmän kuin ennen, esimerkiksi edellisenä vuotena. Lähes koko 1900-luvun talous kasvoi nykyisissä teollisuusmaissa, joihin Suomikin lukeutuu. Suomessa poikkeuksia ovat olleet 1930-luvun lama, maailmansotien aika, ja 1990-luvun alun lama.

Yleisesti taloustieteilijät ovat ennustaneet, että eri maiden taloudet saavuttaisivat BKT:n osalta toisensa. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Pitkälti yhtä mieltä ollaan kuitenkin siitä, että talouden kasvua kiihdyttävät investoinnit ja osaamisen lisääntyminen. Investoinneilla tarkoitetaan rahan tai muun pääoman sijoittamista tuottavaan toimintaan.

Kasvun tavoittelu on muodostunut niin olennaiseksi osaksi talouttamme, että taloutta on vaikea ajatella ilman sitä. Talouden kasvu on yhdistetty elinolojen parantamiseen viimeisen kolmensadan vuoden ajan ja ennen kaikkea teollisuusmaissa. Talouskasvun arvostelijat lähestyvät asiaa toisesta näkökulmasta. Kasvu ei ole itseisarvo vaan keino päämäärien saavuttamiseksi. Valtion taloudenhoidon tavoitteeksi tulisi asettaa esimerkiksi epätasa-arvon vähentäminen, heikoimpien olojen kohentaminen ja palvelujen parantaminen. Talouskasvu voi olla välttämätön ehto heikoimpien tilanteen parantamiselle, mutta se ei yksin riitä.

Arvostelijoiden mukaan talouskasvu ei saisi tarkoittaa ympäristön tilan huonontumista tai luonnonvarojen hupenemista. Rajalliset resurssit sekä hyvinvointia uhkaavat saasteet ja kasvihuonepäästöt ovat herättäneet uusia kysymyksiä talouskasvusta. Vaikka ympäristötuhot ja luonnonvarojen käyttö suhteessa tuotettuun tavaramäärään on pienentynyt, voimistuva talouskasvu on toistaiseksi tarkoittanut aiempaa suurempaa resurssien kulutusta. kohtuutalous-ajattelu lähtee liikkeelle tästä lähtökohdasta; erityisesti juuri ympäristöllisesti koko kapitalistisella taloudella on suuria haasteita edessään.

Samaan aikaan kehitysmaissa talouden olisi kehityttävä ainakin sen verran, että äärimmäisestä köyhyydestä vapauduttaisiin. Lopulta talouskasvun hyödyllisyys tai välttämättömyys riippuu vastauksesta kolmeen kysymykseen: Johtaako lisääntyvä kuluttaminen onneen, vai olisiko yksinkertaisempi elämä ihmisille parempi? Voidaanko globaali talouskasvu yhdistää vähäisempään luonnonvarojen käyttöön esimerkiksi lisäämällä aineettomia palveluja, vai onko talouskasvun ja vähäisempien resurssien käytön ja pienempien päästömäärien välillä aina ristiriita? Onko talouskasvun maksimoiminen paras tapa parantaa ihmisten elinoloja, vai pitäisikö tavoitteita muuttaa?