You are here

Tehokkaiden markkinoiden hypoteesi

Voivatko rahoitusmarkkinat toimia tehokkaasti?

Tehokkaiden markkinoiden hypoteesilla tarkoitetaan uusklassiseen taloustieteeseen ja erityisesti rahoituksen tutkimukseen usein yhdistettyä ajatusta, jonka mukaan rahoitusmarkkinat ovat itsessään tehokas väline ohjaamaan rahoitusta parhaiten kannattaviin sijoituksiin. Taloustieteilijä Eugene Faman vuonna 1965 julkaisema artikkeli Random Walks in Stock Market Prices oli merkittävässä roolissa nostamassa ajatusta tehokkaista markkinoista rahoituksen tutkimuksen valtavirtaan.

Hypoteesi pohjautuu oletukseen, jonka mukaan finanssimarkkinoilla arvopapereille kulloinkin noteeratut hinnat heijastavat luotettavasti arvopapereiden sen hetkistä todellista arvoa ja tuottopotentiaalia. Tämä on mahdollista, jos sijoittajilla ajatellaan olevan aina käytössään ajantasainen, täydellinen tieto kunkin arvopaperin sisällöstä ja riskeistä.

Useat finanssikriisit ja niihin pohjautuvat empiiriset tutkimukset ovat vieneet pohjaa tehokkaiden markkinoiden hypoteesilta. Hypoteesi on tästä huolimatta jäänyt elämään heikompana versiona. Version kannattajat tunnustavat, että rahoitusmarkkinoiden toiminta ei aina ole tehokasta. Eri markkinatoimijoiden tiedot osakkeiden arvostuksista poikkeavat toisistaan, eikä hintakehitys aina heijastele todellista tuottopotentiaalia. Tästä huolimatta tehokkaiden markkinoiden hypoteesilla on ansionsa.

Vuoden 2008 kriisi käänsi kansantaloustieteen valtavirran kriittisemmäksi myös tehokkaiden markkinoiden hypoteesin heikkoa versiota kohtaan. Rahoitusmarkkinoiden kyky ohjata rahoitusta tehokkaasti tuottavimpiin kohteisiin on pidemmällä aikavälillä puutteellinen. Tästä huolimatta usko tehokkaista markkinoista elää edelleen monissa tieteellisissä julkaisuissa ja etenkin käytännön talouspolitiikassa.