You are here

Tullit

Kauppapolitiikan kiistakapula

Tullit ovat veroja tai maksuja, joita kannetaan maahan tuotavista tuotteista valtion tulojen kartuttamiseksi tai tiettyjen tuotteiden tuonnin hillitsemiseksi. Tulleja voidaan periä eri kriteerein, kuten arvon, koon, painon tai määrän mukaan. Tulli voidaan säätää myös niin suureksi, että tietyn tuotteen tuonti käy kannattamattomaksi ja loppuu kokonaan.

Erityisesti kehitysmailla on usein vahva intressi suojella omaa tuotantoaan tulleilla. Toisaalta myös monet rikkaammat maat suojelevat tiettyjä teollisuudenaloja tullien avulla syistä, jotka liittyvät esimerkiksi työllisyyteen, aluepolitiikkaan tai huoltovarmuuteen (esimerkiksi kotimaisen ruoan riittävyyteen).

Tullien taloudellinen merkitys vaihtelee riippuen maan hallinnon ja talouden luonteesta. Jos maan veronkantokyky on heikko talouden toimiessa rahatalouden ulkopuolella, tulleista saatavien tulojen merkitys valtiontaloudelle on usein hyvin suuri.

Lähes kaikki maailman maat suojasivat tuotantoaan korkeilla tulleilla valtaosan 1900-luvusta. Niitä lähdettiin alentamaan 1980-luvulla osana valtaan noussutta talousajattelua, jota luonnehditaan usein uusliberalistiseksi. Tulleja on alennettu etenkin Maailman kauppajärjestö WTO:ssa neuvotelluilla sopimuksilla sekä alueiden välisissä ja maiden kahdenvälisissä neuvotteluissa. Kehitysmaissa tulleja poistettiin usein kansainvälisten rahoituslaitosten, erityisesti maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n rakennesopeutusohjelmien seurauksena.