You are here

Tuloerot

Hyvinvointi ei pisaroi rikkailta köyhille

1980-luvulla kansantaloustieteen ja sitä kautta politiikan valtavirtaan nousi uusklassinen taloustiede, jonka monet edustajat näkivät tuloerot talouskasvuun nähden toissijaisena kysymyksenä. Pienen ryhmän vaurastumisen ajateltiin hyödyttävän kaikkia. Hyvinvoinnin ajateltiin ”pisaroivan” ylhäältä alas, kun rikkaat käyttävät omaisuuttaan investointeihin ja kulutukseen. Käytännössä osa varoista jää kuitenkin joko makaamaan pankkitileille tai kanavoituu rahoitusmarkkinasijoituksiin.

Korkeiden tuloerojen on havaittu johtavan spekulatiivisten sijoitusten kasvuun, kun rikkaat yksityishenkilöt, investointipankit ja muut sijoittajat etsivät varoilleen tuottavia sijoituskohteita ja nopeita voittoja. Spekulatiiviset sijoitukset ruokkivat hyödykkeiden ja rahoitusmarkkinoiden hintakuplia, mikä huomattiin jo vuoden 1929 talousromahduksen yhteydessä.

Konservatiivisesta talousajattelustaan perinteisesti tunnettu Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on viime vuosina tehnyt tutkimusta tasaisen tulonjaon yhteydestä talouden vakauteen. Kasvukaudet ovat IMF:n ja monien muiden tutkimusten mukaan olleet pisimpiä valtioissa ja alueilla, joissa tulonjakoon on kiinnitetty huomiota.

Toisen maailmansodan jälkeen alkoi pitkä kansainvälisen talouskasvun ja vakauden kausi. Sen yksi oleellinen elementti oli tuloerojen tasaaminen vahvasti progressiivisella veropolitiikalla. Tuloerojen tasaaminen on välttämätöntä pitkän aikavälin talouskasvulle. Lyhytnäköiset budjettileikkaukset kostautuvat, jos ne luovat pitkäaikaistyöttömyyttä tai vähentävät muilla tavoilla talouskasvun kannalta välttämätöntä kuluttajien ostovoimaa.

Ymmärrys eriarvoisuuden ongelmista on lisääntymässä. Tasa-arvoisemmissa maanosissa talouden kasvu on nopeampaa. Lisäksi monilla sosiaalipolitiikan alueella eriarvoisuus näyttäisi olevan itsessään ongelmia tuottava tekijä riippumatta köyhien tai rikkaiden absoluuttisesta tulotasosta. Paljon keskustelua herättäneessä Spirit Level -kirjassaan Richard Wilkinson ja Kate Pickett osoittavat eriarvoisuuden tuottavan kielteisiä ilmiöitä esimerkiksi terveyden, väkivallan ja vankilatuomioiden muodossa.