You are here

Uusklassinen taloustiede

Taloustiede jota päättäjät kuuntelevat

Uusklassisen taloustieteen taustalla on ajatus, jonka mukaan taloustiede voi selvittää ”talouden lainalaisuuksia” jokseenkin samalla tavalla kuin fysiikka selittää luonnon lainalaisuuksia. Etenkin aiemmin uusklassinen taloustiede on nojannut myös hyvin mekanistisiin ajatuksiin valtion ja markkinoiden suhteesta. Vaikka keskustelu uusklassisen taloustieteen sisällä on muuttunut moniäänisemmäksi, pätevät monet vanhat tausta-ajatukset edelleen. Näitä ovat esimerkiksi ajatus kuluttajista itsenäisinä, omaa etuaan maksimoivina yksilöinä. Myös esimerkiksi tehokkaiden markkinoiden hypoteesi on ollut vaikutusvaltainen opinkappale.

1980-luvulla kansantaloustieteessä tapahtui suunnanmuutos, kun uusklassinen taloustiede nousi käytännössä ainoaksi politiikan julkisuudessa käytetyksi taloustieteen malliksi. Sen valta-asema oli ollut jo aiemminkin vahva, mutta ei yhtä yksiselitteinen. Tieteen suunnanmuutos vahvisti käsitystä taloudesta mekanistisena ja matemaattisena järjestelmänä. Samaan aikaan muiden yhteiskuntatieteiden kenttä pirstaloitui, ja niiden merkitys yhteiskuntien suunnittelussa väheni.

Uusliberalismi yhdistetään usein uusklassisen taloustieteen äärimmäisiin tulkintoihin. Uusklassisen taloustieteen vaihtoehtoja ja kriitikoita ovat esimerkiksi keynesiläisyys ja feministinen taloustiede.