You are here

Valuuttakeinottelu

Kun punta kaatui

Valuuttakeinottelu on kaupantekoa valuutoilla lyhyen aikavälin taloudellisen hyödyn saamiseksi. Pyrkimyksenä on ennustaa oikein valuuttakursseissa tapahtuvia muutoksia. Keinottelussa voidaan käyttää apuna valuuttafutuureita, joita myydään johdannaismarkkinoilla. Futuurien avulla sijoittajat voivat sopia etukäteen hinnan kaupalle, joka tapahtuu vasta myöhemmin.

Nykyään suurin osa valuuttakursseista on kelluvia, eli valuuttojen arvot määräytyvät markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Vaihtoehtona ovat aiemmin yleisesti käytetyt kiinteät valuuttakurssit, jolloin valuuttojen arvoja muutetaan erillisillä päätöksillä tai kurssi on sidottu toisen valuutan kurssiin.

Valuuttakauppa oli pitkään valtioiden vahvasti sääntelemää. Valuuttaa saattoi vaihtaa vain erikseen haettavalla luvalla. Tällöin valuuttakeinotteluakaan ei juuri esiintynyt. 1980-luvulla ja sen jälkeen toteutetun finanssimarkkinoiden deregulaation seurauksena myös valuutanvaihdon sääntely poistettiin ja valuuttakeinottelulle avautuivat nopeasti kasvavat markkinat.

Valuuttakeinottelulla voidaan vaikuttaa keinottelun kohteena oleviin valuuttoihin. Tämä on mahdollista, jos keinotteluvaluutta sekä talous ovat heikkoja ja sijoittajien käytettävissä olevat varat suuria. Kuuluisin esimerkki tällaisesta keinottelusta on Ison-Britannian punnan kaatuminen vuonna 1992. Suursijoittaja George Soros onnistui yhdessä muiden sijoittajien kanssa keinottelemaan puntaa vastaan siten, että punta jouduttiin devalvoimaan. Sijoittajajoukko käytti 10 miljardin punnan edestä rahaa hyökkäykseen puntaa vastaan. Iso osa summasta oli lainattua.

Keinottelu toteutettiin siten, että sijoittajajoukko lähti myymään puntaa johdannaismarkkinoilla enemmän kuin heillä sitä tosiasiassa oli. Kun tarpeeksi moni lähti myymään valuuttaa, keskuspankin täytyi tukea sitä tukiostoin. Ison-Britannian keskuspankki käytti 15 miljardia puntaa valuuttansa tukemiseen. Lopulta keinottelu kasvoi kuitenkin niin suureksi, että punta oli pakko devalvoida eli sen arvoa oli heikennettävä suhteessa muihin valuuttoihin. Sijoittajat jotka olivat luottaneet arvon alenemisen ja sopineet valuuttafutuurikaupoissaan alhaisen hinnan, tekivät suuria voittoja toteutuneissa kaupoissaan.

Valuuttakeinottelu nousi otsikoihin myös vuonna 1998 Kaakkois-Aasian valuuttakriisissä, jolloin usean maan valuutat romahtivat peräjälkeen. Valuuttakriisi vaikutti myös valuutanvaihtoveroa (ks. Globaalit verot) ajavan Attacin syntyyn.