You are here

Vapaakauppa

Miten vapaata on vapaakauppa?

Kansainvälisen kaupan säätelyä ja tulleja on purettu erityisesti 1980-luvulta lähtien Maailman kauppajärjestössä ja muilla kauppapolitiikan keinoilla. Tätä kehitystä kutsutaan usein vapaakaupaksi. Vapaakaupan ajatuksen mukaan kansainvälisestä kaupankäynnistä tulee sitä vapaampaa, mitä vähemmän valtiot valvovat ja säätelevät sen pelisääntöjä. Kannattajien mukaan vapaakauppa rohkaisee kansakuntia erikoistumaan ja tuottamaan niitä tuotteita ja hyödykkeitä, joita ne voivat tuottaa tehokkaimmin. Tämä niin sanottu suhteellisen edun teoria on kuitenkin kiistanalainen.

Valtiot voivat esimerkiksi teollisuuspolitiikan keinoin vaikuttaa siihen, mitkä niiden suhteelliset edut nyt ja tulevaisuudessa ovat. Kaikki teollisuusmaat ja nousevat kehitysmaat ovat ainakin jossain vaiheessa säännelleet ulkomaankauppaa ja suojanneet tiettyjä talouden aloja aktiivisella teollisuuspolitiikalla.

Vapaakauppa on vapaampaa ja suotuisampaa rikkaille maille kuin köyhille maille. Teollisuusmaat, joilla on ollut enemmän saneluvaltaa vapaakauppasopimuksissa, ovat edistäneet vapaakauppaa usein lähinnä niillä aloilla, joiden vapaakauppa hyödyttää niiden omia etuja. Kehitysmaille tärkeämmät alat, kuten maatalous, on jätetty vapaakaupan ulkopuolelle. Kehitysmaiden osallistumista kansainväliseen talouteen heikentävät esimerkiksi maataloustuet ja eri maiden tai alueiden asettamat tuotestandardit. Monet EU-direktiivit toimivat käytännössä vapaakaupan esteinä kehitysmaiden tuotteille.

Globalisaatioliike tuli etenkin 2000-luvun vaihteessa tunnetuksi vapaakaupan kritiikistä. Vaikka vapaakauppa tuottaisikin talouskasvua, ei ole takeita siitä, että kasvu jakautuisi tasaisesti, sillä se edistää usein suuryritysten etuja. Vapaakaupan ei uskota edistävän oikeudenmukaisuutta tai sosiaalisesti tasa-arvoista taloutta vaan ennen kaikkea syventävän taloudellista epätasa-arvoisuutta sekä maiden välillä että niiden sisällä. Vapaakaupan ympäristöhaitat ja sosiaaliset seuraukset jäävät valtioiden ja julkisen talouden kannettaviksi.

Globaalin ja rajoittamattoman vapaakaupan vaihtoehdoiksi esitetään usein kaupankäynnin poliittista ohjausta kuten tiettyjen tuotannonalojen suojaamista tai alueellisen ja paikallisen kaupan lisäämistä. Kaupan demokraattinen hallinta nähdään ainoana keinona taata kaupan seurausten oikeudenmukaisuus.