You are here

Vapaatuotantoalue

Väljiä sääntöjä suuryhtiöille

Vapaatuotantoalueet eli erityistuotantoalueet ovat valtioiden sisälle rakennettuja alueita, joissa toimivat yritykset nauttivat joko verohelpotuksista tai väljemmistä työ- sekä ympäristölaeista tai molemmista. Ensimmäiset nykyaikaiset vapaatuotantoalueet aloittivat toimintansa 1950-luvulla.

Vapaatuotantoalueiden toiminta oli pitkään pienimuotoista. Niin kauan kun vapaatuotantoalueita oli vähän, vallalla olivat tarjoajien markkinat. Yrityksiä houkuteltiin muutaman vuoden verohelpotuksin, minkä jälkeen niiden ajateltiin vakiinnuttavan toimintansa ja kartuttavan verotuloin myös valtion kassaa. Pienempien tulostavoitteiden ja nykyistä paikallisemman liiketoiminnan maailmassa näin saattoi usein käydäkin.

Vapaatuotantoalueiden todellinen kasvukausi on osa talouden kansainvälistä deregulointia eli sääntelyn vähentelyä. Vuosien 1975 ja 2002 välillä erityistalousalueita tarjoavien valtioiden määrä kasvoi 25:stä aina 116:teen. Vuonna 2006 vapaatuotantoalueita oli Maailman työjärjestö ILOn mukaan jo 130 maassa, ja niiden määrä kasvaa edelleen.

Nykyään vapaatuotantoalueita räätälöidään erikseen eri aloille: korkean teknologian yrityksille, finanssimarkkinoille, insinööripalveluille, lääketeollisuudelle ja jopa turistikohteille. Mauritiuksella ja Namibiassa mikä tahansa uusi tehdas voidaan perustaa vapaatuotantoalueena. Verohelpotusten ja tavallisen liiketoiminnan raja hämärtyy. Tietylle alueelle ja ajanjaksolle räätälöidystä poikkeustilasta on näin ollen hiljalleen tullut monissa maissa osa normaalia oikeusjärjestystä.