You are here

Verokilpailu

Kilpailua kohti pohjaa

Verokilpailulla tarkoitetaan valtioiden pyrkimystä houkutella alueelleen ylikansallisia yhtiöitä tai rikkaita yksityishenkilöitä alhaisen verotuksen tai muiden etujen avulla. Sillä viitataan esimerkiksi yhtiö-, palkka- tai pääomaveroja alentamalla käytävään ”kilpailuun”. Laajemmassa merkityksessä siihen lasketaan mukaan valtion maksamat tuet ja normaalia heikompi sääntely.

Tuet voivat olla esimerkiksi suoria investointitukia tai valtion osallistumista infrastruktuurin, kuten sähkö- ja tieverkon, rakentamiseen. Yleensä kyse on ylikansallisten yhtiöiden tavoittelusta, sillä vain harva valtio pyrkii hankkimaan merkittäviä lisätuloja ulkomaisilla miljonäärikansalaisilla. Poikkeuksia tähän ovat jotkut veroparatiisit, kuten Sveitsi ja Monaco.

Veroparatiisien lisäksi myös vapaatuotantoalueet ovat olennainen osa kansainvälistä verokilpailua. Niiden avulla voidaan joko vältellä veroja laillisesti, usein lain porsaanreikiä hyödyntäen, tai kiertää veroja, mikä on aina rikollista. Verokilpailun hyödyt ja haitat jakaantuvat epätasaisesti, ja niitä on usein vaikea mitata. Yleensä kilpailuun aiemmin lähtevät maat hyötyvät enemmän kuin myöhemmin osallistuvat. Esimerkiksi Viron ja Irlannin sekä osin myös Suomen voi katsoa hyötyneen verokilpailusta.

Verokilpailua argumentoidaan usein kilpailukyvyn edistämisellä. Pidemmällä aikavälillä verokilpailu kuitenkin heikentää parlamenttien mahdollisuuksia päättää demokraattisesti verotasostaan ja kerätä julkisten palveluiden vaatimia veroja. Tutkimusten mukaan erityisesti kehitysmaiden vapaatuotantoalueiden välillä käytävän verokilpailun hyödyt valtioille ovat olemattomia tai hyvin usein jopa kielteisiä.