You are here

Veroparatiisi

Salaisuuslait tekevät veroparatiisin

Veroparatiisilla ei ole yksiselitteistä määritelmää, mutta useimmin käytetty määritelmä on OECD:n muotoilema. Sen mukaan veroparatiisi on valtio tai autonominen alue, joka tarjoaa alhaisen tai nollaverotuksen siellä toimiville ulkomaisille tahoille. Lisäksi olennainen veroparatiisien piirre on erilaiset salaisuuskäytännöt, jotka viime kädessä tekevät mahdolliseksi rahojen kätkemisen. Tyypillistä on myös se, että veroparatiiseissa toimivilla yrityksillä ei yleensä ole paikan päällä todellista liiketoimintaa, vaan ne ovat ainoastaan rekisteröityneet veroparatiisiin.

Veroparatiiseja on maailmassa tällä hetkellä noin seitsemänkymmentä. Osa niistä on pieniä saarivaltioita, kuten Cayman-saaret, Bermuda tai Jersey. Moni veroparatiisi sijaitsee kuitenkin suurissa talouskeskuksissa. Esimerkkejä näistä ovat Lontoo, New York ja Singapore. Myös ne tarjoavat ulkomaisille sijoittajille mahdollisuuden käydä kauppaa verovapaasti ja anonyymisti.

Ensimmäinen veroparatiisin esiaste perustettiin 1800-luvun lopulla New Jerseyn osavaltioon Yhdysvaltoihin. Veroparatiiseille tyypillinen pankkisalaisuus kehitettiin kuitenkin vasta 1930-luvun Sveitsissä. Veroparatiisien määrä ja niihin sijoitetut varat kasvoivat tasaisesti 1960-luvulta eteenpäin. Kasvu kiihtyi huomattavasti 1980-luvulla, kun kansainvälisen kaupan, sijoittamisen ja finanssimarkkinoiden sääntelyä purettiin eli dereguloitiin.

Veroparatiiseja on alettu pitää merkittävänä kansainvälisen politiikan ongelmana erityisesti 1990-luvun lopulta lähtien, kun suuret maailmanjärjestöt heräsivät OECD:n johdolla ymmärtämään veroparatiisitalouden mittasuhteet. Veroparatiisien salaisuuslait paitsi mahdollistavat veronkierron myös helpottavat rahanpesua ja näin kansainvälisen rikollisuuden rahoittamista. Vuoden 2008 rahoitusmarkkinakriisi nosti veroparatiisiongelman laajempaan keskusteluun. Toimet ovat kuitenkin jääneet toistaiseksi puolittaisiksi.

Tärkeimpiä haasteita veroparatiisitalouden torjunnassa ovat muun muassa pankkisalaisuuslakeihin puuttuminen, veroviranomaisten kansainvälisen tiedonvaihdon automatisointi, yhtiöiden maakohtaisen raportointivastuun laajentaminen tuloistaan ja veroistaan sekä köyhien maiden verohallintojen vahvistaminen. Kansainvälinen tutkija- ja kampanjajärjestö Tax Justice Network puhuu nykyään veroparatiisien sijaan finanssisalaisuusalueista (engl. Financial secrecy jurisdictions). Salaisuuslait tai -käytännöt tekevät veroparatiisin.

www.taxjustice.net