You are here

Washingtonin konsensus

Eikö köyhyys loppunutkaan?

Washingtonin konsensuksella kuvataan Yhdysvaltojen presidentin Ronald Reaganin talousoppia, jota ajettiin kehitysmaihin Bretton Woods -järjestöjen lainaohjelmilla.

Kansantaloustieteilijä John Williamson käytti käsitettä ensimmäisen kerran vuonna 1989. Williamsonin mukaan Washingtonin konsensuksen
ydinvaatimukset ovat julkisten investointien vähentäminen, budjettikuri, verouudistukset, finanssimarkkinoiden deregulointi, vapaakaupan edistäminen, ulkomaisten suorien sijoitusten esteiden purku, yksityistäminen, kilpailua koskevan sääntelyn purku, ja omistajuuden suojan turvaaminen.

Washingtonin konsensuksen kultakausi oli 1980-luvulla, jolloin se hallitsi Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n, Maailmanpankin ja Yhdysvaltain valtiovarainministeriön ajattelua. 1990-luvulla kävi ilmeiseksi, että suurin osa ohjelman perusoletuksista ei tuottanutkaan toivotunlaisia tuloksia. Ohjelma ei ollut taannut kestävää talouskasvua, vähentänyt köyhyyttä tai taloudellista epätasa-arvoa.

Ohjelman äärimmäisimpiä vaatimuksia höllennettiin jo 1980-luvun loppupuolella. Esimerkiksi Argentiinan vuoden 2001 talouskriisiä pidettiin yleisesti Washingtonin konsensuksen oppien seuraamisesta. Argentiina oli 1990-luvulla pitkään uusliberalistisen kehityksen mallioppilas.