Viime vuosina luonnon niin sanotut keikahduspisteet ovat aiheuttaneet kasvavaa huolta. Tiedemiehet ovat esimerkiksi tutkineet, missä vaiheessa uhanalaisen eläinlajin populaatio on supistunut niin pieneksi, ettei se enää pysty toipumaan. Meribiologit puolestaan ovat selvittäneet, missä vaiheessa ryöstökalastus käynnistää kalakannan romahduksen.
”Kuka pelkää verottajaa?” eräs kansantaloustieteilijä kysyi äskettäin valtakunnallisessa lehdessä. Vastausta vaille jääneessä artikkelissa käsiteltiin talouden kurimusta ja tarjottiin lääkkeeksi palkkatuloverotuksen kiristystä tai julkisten menojen leikkauksia.
Ihan kuin tuo olisi kuultu ennenkin.
Muitakin ratkaisuja on kuin käydä aina tavallisten palkansaajien palkkapusseilla ja pitää matokuureja. Veroja ei pidä pelätä tai vastustaa, muttei myöskään tule antaa kenenkään niitä vältellä.
Huhtikuussa mainostoimisto Leo Burnett julkisti Firefox-nettiselaimen lisäohjelman, joka korvaa automaattisesti ja järjestelmällisesti sanan "kriisi" (crisis) miellyttävämmällä termillä "mahdollisuus" (opportunity).
Tämän itsesensuurityökalun voi toki kuitata vain huonona vitsinä. Vaihtoehtoinen tulkinta on nähdä se 1800-luvun alussa alkaneen kielen ja talouden välisen vaarallisen kehityksen huipentumana.
Lontoossa on viime päivinä ollut hälinää. Tuhannet ihmiset ovat tulleet kaupungin kaduille kertomaan, että toisenlainen maailma on mahdollinen. Lähes yhtä monet ovat tulleet estämään edellä mainittujen oikeuden kokoontua ja osoittaa mieltään.
Tänään Lontoossa alkava G20-kokous on kylmään sotaan verrattavien kysymyksien äärellä. Avainasemassa kokouksessa ovat Kiina ja Yhdysvallat. Kiina on esittänyt siirtymistä uuden globaalin reservivaluutan käyttöön. Yhdysvallat haluaa luonnollisesti jatkaa nykyistä dollarivetoista tietä. Monet kehitysmaat ovat todennäköisesti myötämielisiä Kiinan ajatukselle.
YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen merkitystä virstanpylväänä hallitusten ja kansalaisten välisten velvollisuuksien ja oikeuksien vakiinnuttamisessa ylistettiin eri puolilla maailmaa julistuksen täyttäessä 60 vuotta joulukuussa 2008. Ja syystä.
Suomi pyrkii kehityspolitiikassaan köyhyyden poistamiseen ja kokonaisvaltaisen kestävän kehityksen edistämiseen. Kokemus on osoittanut, että tehokkain tapa poistaa köyhyyttä on suotuisa talouskehitys. Se on ainoa kestävä keino kansakunnan hyvinvoinnin lisäämiseen.
Jäävätkö lehden taloussivut lukematta?
Meneekö jargon yli hilseen?
Kiinnostaisiko tietää, kuinka globaalitalous vaikuttaa elämääsi?
Apua pähkäilyyn tarjoaa Hanna Kuuselan ja Matti Ylösen toimittama Maailmantalouden ABC -kirja. Joka kodin talousaapinen valottaa talouden kiemuroita kansantajuisesti ja paljastaa syitä seurausten takana.
Globaali rahoituskriisi vaikuttaa kehitysmaihin monin tavoin, sekä suoraan että välillisesti. Vaikka kriisin syyt ovat pohjoisessa, seuraukset tuntuvat kovimmin etelässä. Myönteistä tilanteessa on, että se tarjoaa tilaisuuden kyseenalaista ja korvata pitkään hallinneet talousopit.
Viime viikot ovat osoittaneet, etteivät kehitysmaat ole immuuneja teollisuusmaissa riehuvalle rahoitusmarkkinoiden myrskylle. Myös kehittyvien markkinoiden pörsseissä osakekurssit ovat tempautuneet samanlaiseen vuoristorataan kuin New Yorkissa ja Euroopassa.
Arbitraasi on tilanne, jossa on mahdollista saada voittoa ilman riskiä. Jos yhdessä markkinapaikassa myydään tiettyä tuotetta edullisemmin kuin toisessa, on mahdollista ostaa halvemmasta paikasta ja myydä tuote saman tien voitolla toisilla markkinoilla.
Spekulaatiolla viitataan samankaltaiseen tilanteeseen sillä erotuksella, että spekulaatioon sisältyy riski.