”Tilastollinen keskivertosuomalainen tienaa reilut 2500 euroa kuukaudessa, omistaa asuntonsa, kuluttaa liikaa luonnonvaroja ja kuolee kahdeksankymppisenä verenkiertoelinten sairauteen.”
Pääoman ja työn keskinäinen suhde on yhteiskunnan ydinkysymyksiä. Molemmat näistä ovat niin sanottuja tuotannontekijöitä, joita ilman taloudellinen toiminta ei olisi mahdollista. Pääoma tarkoittaa rahaa ja rahalla ostettavia ja myytäviä tuotantovälineitä. Työ on näiden välineiden käyttöä ihmisten toimesta. Maa ja luonnonvarat ovat kolmas tuotannontekijä, tieto neljäs.
Sosiaalisella taloudella tarkoitetaan kaikkea taloudellista toimintaa, joka ei ole yksityisomistuksessa eikä osa julkista sektoria. Käytännössä tämä tarkoittaa yhteisöllisiä talouden toimijoita: osuuskuntia, niiden keskeisiä yhtiöitä, säätiöitä ja järjestöjä. Omistajuus on yhteishallinnassa, ja sillä ei käydä kauppaa. Pörssissä vaihdettavissa olevan osakkeen sijaan jäsenyys tuo mukanaan yhteisvastuun.
Aikamme normaalia uutisvirtaa: ”Satoja laittomia siirtolaisia rantautui Kanarian saarille”, ”24 afrikkalaista hukkui Maltan edustalla veneen kaaduttua”, ”Italian rannikkovartiosto pelasti Lampedusan läheltä merestä satoja veden varaan joutuneita siirtolaisia.”
Muutamia kymmeniä vuosia sitten poliittinen vaikuttamisen keinot olivat selkeitä. Kunnallisvaaleissa äänestettiin paikalliset päättäjät, eduskuntavaaleissa valtakunnantason ykkösvaikuttajat. Presidentinvaaleissa äänestettiin yleensä Kekkosta – tai tarkemmin ottaen hänen valitsijamiehiään (ja joskus harvoin -naisia).
Arbitraasi on tilanne, jossa on mahdollista saada voittoa ilman riskiä. Jos yhdessä markkinapaikassa myydään tiettyä tuotetta edullisemmin kuin toisessa, on mahdollista ostaa halvemmasta paikasta ja myydä tuote saman tien voitolla toisilla markkinoilla.
Spekulaatiolla viitataan samankaltaiseen tilanteeseen sillä erotuksella, että spekulaatioon sisältyy riski.